Uusinta runokirjaa odotellessa

Kirjoitin tämän "Sigismundini" (Rajalla) samoihn aikoihin, kun kirjoitin väitöskirjaani Lapsen luova kirjoittaminen psyykkisen tulpan avaajana (2008), ja tämä sisäinen vuoropuhelu kaunokirjallisen, ekspressiivisen ja tieteellisen tekstin välillä tuntuu luonnolliselta. Ikään kuin nämä tasapainottaisivat aiheen käsittelyä, prosesseja joita on meneillään. Runous on villitys ja viisauden pesä, jossa lepään. 

Runoihin on aina palattava.

Unet 
ja sitten tulevat Morfeuksen koirat -- mukana oululaistaustaisen Reijo Kärkkäisen, kanssani yhteisen sielunmaiseman jakamat, grafiikat

Ja tässä maistiaisia matkan alusta:

tästä lähtee tunneli

avaa oven ja imaisee viimeisen valonkajon sisäänsä

minä olen pimeyden portsari se sanoo kihnuttaa selkäänsä ovenpieleen ja odottaa

astun lävitse puhkaisen kalvon pujahdan esiripun raosta enkä tiedä

mitä minusta jää jäljelle

humaus

ja kun tuuli käy hänen lävitseen katso häntä ei enää ole

hapuilet sokean silmättömänä pimeässä sumussa udussa

vailla muotoa johon tarttua

rakennan vielä tästä

pimeästä polun sanot kuin vakuuttaaksesi että

vielä opit lukemaan tuulta

eikä kukaan vastaa

on vain humina joka puhaltaa

tasainen pään jyske

sanot että tarvitset lääkkeen kipuun ja vettä

mutta sellaista ei tarjota

tämä on sinun tilasi

...ote käsikirjoituksesta...

 
Ntamo sai talliinsa Tanssivan Karhun! Ihan mahtava saavutus. Onnitteluni Leeville!

--

 Morfeuksen koirat ovat tulollaan.

Ja: Sitä odotellessa hakekaa kirjastosta ja lukekaa Viime yönä Sigismund -kokoelman Morrisonin, Freudin ja muiden kylän miesten inspiroimia episodeja. Ja vielä lisäksi matkaan runokokoelma
Eläimet heitettiin meren pohjaan (Mäntykustannus)

Kirjat ovat lapsia, jotka ovat lähteneet maailmalle.