www.ilonaart.com

Ajatuksia ja havaintoja Helsingistä

Juna saapuu Helsingin rautatieasemalle. On ilta puoli kymmenen. 

Oulussa elokuun alku on jo täyttä syksyä, mutta täällä vastassa on lämmin leyhy, kuin olisi ulkomailla. Olen saanut kesän takaisin! Otan nämä seuraavat päivät vastaan kuin turisti, ei mitään pakollista, menen minne nenä näyttää. 

Rautatieasemaan liittyy oikeanlaista tunnelmaa, jollaista en tavoita lentokentillä. Matka itsessään Pendolinolla sujui lukemisen merkeissä - aika mataa ja Per-Olov Enqvistin romaani Marie ja Blanche tulee ahmittua menomatkalla puoleen väliin. Kirja kertoo 1800-luvun pariisilaisesta sairaalasta, jossa tehdään Charcot´n johdolla tieteellistä tutkimusta hysteriapotilaista. Charcot´n lähin oppipoika ja sihteeri on Sigmund Freud. Episodeissa kurkistetaan myös Marie Curien elämään. Saan romaanin päätökseen takaisinmatkallani varsin syksyiseen Ouluun. Kokemus romaanin tapahtumista ja henkilöistä on kerrassaan hieno päätös hienolle reissulle. (Ei siis tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.)

Ulkomaalainen, raajarikko nuori mies nojaa kampurajalkoineen keppiinsä ja ojentaa kulhoa, johon ohikulkijat voisivat halutessaan pudottaa kolikon tai kaksi. Mies on pienikokoinen. Ollaan Hakaniemen torin tuntumassa ja sunnuntaipäivänä porukkaa on paljon liikkeellä; Hakaniemen torilla on kerran kuussa maalaismarkkinat. Kookas suomalainen mies kävelee reippaasti raajarikkoa kohti, pysähtyy, ja he aloittavat juttelun. En kuule, mistä he puhuvat, mutta uteliaisuus heräsi minulla jos tuolla toisellakin suomalaisella. Mikä sinun tarinasi on?

Kerjäläisiä ja varattomia on: romaninainen rautatieaseman valoristeyksessä istumassa kerjuukupin kanssa. Ateneumin viheriöllä istumassa kasa ihmisiä, puhumassa keskenään. Mistä nämä puhuvat? Miten nämä näyttävät aina niin samanalaisilta, tämäkin nainen aivan kuin vaikkapa HS-lehden kerjäläisasiaa käsittelevän artikkelin yhteydessä kuvattuna.

Suomalainen mies risoine vaatteineen. Eikö hän voisi ostaa eurolla kirpparilta jotain puhtaanpaa ja ehyempää? Ehkä vanhat vaatteet ovat kuin toinen iho, turvalliset ja sopiviksi muokkautuneet.

Olen leikitellyt ajatuksella, kuinka mukavaa voisi olla kokeilla joku kerta katusoittajana Helsingissä. Hakaniemen pyöreän talon risteyksessä on useampana kesänä soitettu milloin torvea, milloin lyömäsoittimia. Soitto on yleensä kuulostanut ammattitasoiselta.

Tällä kertaa Stockmannin kellon "tapaamispaikan" edustalla kuuntelin hetken ajan Sibeliuksen d-molli viulukonserttoa. Nuori mies veteli jousellaan reippaasti keskellä ihmisvilinää, ja osien välissä jokunen taputti. Näin saman herran viuluineen seuraavana päivänä Espan puiston kupeessa, jossa sopivasti perulaisten ammattimuusikoiden äänentoiston hiljennyttyä viulisti aloitti samaiset otteet konsertosta.

Espan puiston penkeillä istuu aina porukkaa. Tällä kertaa jo iäkkäämpi pariskuna kävelee reippaasti ja määrätietoisesti kohti penkkiä, jonka istujaa en näe. Mies soittaa kitarasta sointuja kävellessään ja käsikynkässä nämä kaksi asettuvat laulamaan runsaasti eläytyen Beatlesin All my lovingia. Hauska pari, mutta lähden karkuun penkiltä, ennen kuin he keksivät tulla minulle laulamaan.

Espalla on Kauppatorin päädyssä lava, ja siellä viritellään musiikkiesitystä. Viulustin mikkiä kokeillaan, sillä soundchekissä se ei kuulunut. En jää odottamaan.

Maassa on kiinalaisen näköinen nuoripari tekemässä koruja napeista, langoista ja ties mistä. Korut ovat hienoja. He istuvat, nojaavat kaiteeseen ja kankaalle asetettujen korujen päällä on lappu, jossa he kertovat kierrelleensä ties missä päin maailmaa. Hienoa! Nuorena pitää reissata ja elää. Nämä istuvat paikallaan monta tuntia, ja koruja syntyy koko ajan lisää. Joku ehkä ostaa niitä.

Helsingin Tuomiokirkon aukiolla on Helsingin design-tapahtuma, kojuja, joissa esitellään yhtä sun toista: on muun muassa tyhjistä kosmetiikkapulloista rakennettu valkoinen poro - siistin näköinen. Nousen portaat kirkolle ja kas, ikääntynyt Beatles-pari kävelee edelleen käsikynkässä, ilman kitaraa tällä kertaa. Näyttävät kirkkoon tulleilta turisteilta. Oi rakkautta! Sisällä kirkossa on mahdollisuus tavata pappi ja käydä ripittäytymässä. Jokunen ajatus käy mielessä, mutta en mene juttelemaan vaan sytytän kynttilän.

Uspeskin katedraali on suljettu, samoin muut kirkot, joita Helsingissä on. Harmi, sisään olisi ollut kiinnostavaa kurkistaa.

On silti selvää, että "ilmaista" kulttuuria ja taide-elämyksiä saa yllättäen, vaikka kulman takaa.

Piipahdamme avonaisesta ovesta sisään. Ilona Sampovaaran näyttely on kerrassaan kiinnostava. Taulu toisensa perään avaa näkymiä joissa kissat ja koirat on puettu vaatteisiin ja ne esittävät todellisia ihmisiä tai tuttuja taideteosten hahmoja: Mona Lisa, joka on kissa ja sillä päässään peruuukki. Kerrassaan mainio myyntinäyttely ja ilman sisäänpääsyä. Ostan kortin muistoksi.

Vesistön läsnäolo on vahva. Tulee käveltyä paljon.

Käväisen Kasarmitorilla, entisellä"työmaallani", jota tosin ei enää ole. Vuonna 1985 siellä oli asuntovaunu, ja sen sisällä grilli. Sielläpä tein hodareita, porilaisia ja hamppareita iltapuolen kulkijoille. Vakituisena asiakkaana oli muun muassa iäkkämpi "virttynyt" nainen, jolla oli oma laiva satamassa. Näin hän ainakin antoi ymmärtää. Se kesä Helsingissä oli muutoinkin unohtumaton, niin hyvässä kuin pahassa.

Minä pidän Helsingistä. Käyn Korkeasaaressa vähintään kerran vuodessa: saaren eläimet puhuvat omaa kieltään, ja eläimistä koostuvan yhteisön ilmapiiri vetoaa. Tällä kertaa näin tiikerin harvinaisen läheltä, ainoastaan suojaava seinä oli välissä. Nämä majesteettiset kissäeläimet olivat kerrankin näkysällä. Voisin asua Korkeasaaressa!

Kuulin vakavaraisesta suomalaisesta herrasta, jolla on omalaatuinen tapa tehdä hyväntekeväisyyttä: hän auttaa Bulgariassa asuvia romaniköyhiä. Hän työskentelee kausittain Bulgariassa, ja iltaisin hän laittaa maittavaa ruokaa hyvistä aineksista (syö siis itsekin). Hän asettelee nämä lämpämät ateriat huolellisesti ja kauniisti kassiin, jonka hän käy ripustamassa joka ilta talonsa roskiksen ulkopuolelle roikkumaan. Ruoat häipyvät. Tätä on jatkunut jo reilun vuoden ajan.(Ajattelin tosin, että päätyvätköhän nämä ruoat oikeille ihmisille, kun noita rahastavia, omaa etuaan ajavia välikäsiä pukkaa joka paikkaan.)

Tätä ennen hänellä oli tapana ostaa kaupasta luita ja viedä niitä kulkukoirille. Hän oppi tuntemaan näitä koiria ja sai seurata, miten halukkaasti nämä arat otukset hakivat ruokansa. Koirat vain eivät saaneet pysyä kauaa aloillaan, vaan nämä "rankattiin" ajan myötä pois katunäkymästä.

Tässä näitä bulgarialaisia katukoiria. Jostain syystä nämä korvamerkitään (en ole ottanut selvää miksi).

Helsingin ydinkeskustassa liikkuu paljon hyvinkäyttäytyviä koiria emäntineen ja isäntineen. Nämä ovat kooltaan pääosin pieniä rotuja ja erilaisia vinttikoirarotuja. Näkyipä jopa yksi karjalankarhukoira. Kissoja en nähnyt yhtäkään.

Ai niin, taisinhan minä nähdä myös Martina Aitolahden (vai mikä se sukunimi nkaan). Ihmettelin siskolle, että viihdealalla taitaa tienata eniten. Martina nousee mustasta avoautosta ja kävelee pikku-Roballa avaamaan rautaovea, ajaakseen arvoautonsa turvaan. Samat botoxilla pumpatut törröhuulet näytti olevan kuin kuvissakin.

Näin myös huomattavan pitkän ja laihan naisen kävelevan kadulla littanan salkkunsa kanssa; arvelin sen olevan jonkun sortin valokuvakansion. Naisella oli mustat nahkavaatteet ja jutteli kännyyn. Sitten oli muutamia tuohtuneina toisilleen puhuvia "missityyppejä". 

Jo luonnostaan pitkä nainen haluaa näyttää vieläkin pitemmältä ja siihen käyvät hankalasti käveltävät korkeakorkoiset kengät.

Tyrnävän maalainen ihmetteli näitä tapauksia.

Jäin miettimään, että kuka kävelisi minua vastaan ja tarjoaisi töitä Helsingistä. Hakaniemen tuntuma sopisi.

Vihreästä teestä

Minulta kysytään sopivin väliajoin teestä ja etenkin vihreästä teestä. Kesä on ollut tähän saakka kylmä ja teetä on tullut juotua dekkariohjelmia katsellessa. Alla olevassa toimittaja Rita Trötschkesin YLElle tekemässä haastattelussa (19.11.2007) on ajatuksiani ja samalla faktaa teestä.

Forsmanin teetalolla on senchateetä, joka kestää myös pidempää haudutusta. Itse laitan alkuillasta teetä tippumaan suoraan kahvinkeittimestä pannuun, jossa tee saa hautua koko ajan. Tämä on siis laiskan ohje, mutta toimii kyllä. Maku on loistava ja lehdet syötävän hyviä. Sencha on hyvää ja keskittymiskykyä herättävää jo sellaisenaan.

Pidän mausteena myös jasmiinista, johon ihastuin aikanaan Tunisian matkallani. Siellä jasmiinipuut kasvoivat katujen varsilla ja niiden kukkien tuoksua arvostivat myös paikalliset miehet ja naiset.

Eilen luin Grimmin satuja. Siellä yhdessä sadussa kädetön nainen söi salaa päärunäpuun hedelmän, kerran päivässä, ja päätyi lopulta kunikaan vaimoksi. Kyllä, näinhän se saduissa aina menee. No, minä en syö päärynää, mutta vihreää teetä päärynällä maustettuna on tullut myös maistetua. Teemaailma on siitä ihana, että aina voi tehdä makulöytöjä.

Elämyksiä ja terveyttä vihreästä teestä

Kokemukseen perustuvien kotiniksien lähettäjät vannovat vihreän teen monipuolisiin terveysvaikutuksiin. Vankimmat vihreän teen kannattajat väittävät sen auttavan syövän hoidossa ja laihdutuksessa. Sen sanotaan piristävän paremmin kuin kahvin ja toisaalta rauhoittavan. Vihreän teen luokittelu terveysvaikutteiseksi elintarvikkeeksi johtuu sen farmakologisista ainesosista.

FL, toimittaja Pirjo Suvilehdolle tee on intohimoinen harrastus ja suuri nautinto. Tosin hän on kirjoittanut teestä jo kaksi kirjaa ja tietää asiasta paljon.(Päivitteynä 2012 olen siis filosofian tohtori ja kirjailija ja kirjoittanut TEESTÄ neljä kirjaa)

Tuoksuvaan teemaailmaan hänet houkuttelivat parfyymit ja eteeriset tuoksut.

- Kestosuosikkini vihreän teen laaduista on Sencha-tee. Japanilainen termi sencha tarkoittaa höyryttämällä valmistettua haudutettua irtoteetä, jonka kiinalaiset kauppiaat toivat Japaniin. Siinä on miellyttävä maku. Vihreän teehen tutustuminen kannattaa aloittaa Sencha-teellä, koska sitä on helppo valmistaa.

Kokeilemalla löydät elämyksiä

- Aloittelija voi kokeilla myös teepalleroita. Niissäkin on mieto maku ja niitä myydään myös teehelmen nimellä. Nimi tulee siitä, että teelehti on kierretty tiukasti pisaran muotoon.

Vihreän teen laatuja ja makuja on monia. Tunnettuja ovat Chunmee, Sencha, Dragon well, Gunpowder, Jasmine pearl ja Longjing.

- Moni saattaa katkaista vihreän teen reittinsä siihen, että kokeilee ensimmäiseksi jotakin kitkeräksi keitettyä litkua tai liian vahvaa teelaatua kuten Gunpowder. - Se on miehinen tee kuten jo nimensä kertoo. Toki vihreä tee jakaa makukokemukset. Joko siitä pitää tai ei, sanoo Pirjo Suvilehto.

Elinvoimaa ja terveyttä

Vihreä tee -kirjan mukaan tehokkaimman terveysvaikutukset takaavat fermentoimattomat eli hapettamattomat teelajit kuten vihreä, keltainen ja valkoinen tee.

- Vihreää teetä suositellaan teelaadusta riippuen 6-8 kupillista päivässä, jotta terveysvaikutuksista hyötyy.

Teelehdissä on erilaisia määriä vaikuttavia aineita sen mukaan, mitkä ovat mm. viljelyolosuhteet ja miten lehtiä on valmistusprosessin aikana käsitelty, sanoo Pirjo Suvilehto.

Vihreä tee ja syövän ehkäisy

Vihreään teen vaikutusta syöpäsairauksiin on tutkittu paljon 1990-luvulta lähtien. Epidemiologisten tutkimusten mukaan teen vaikutus syövän ehkäisyyn ihmisillä on epäselvää. Tee on tällöin yksi monista sairauksiin vaikuttavista muuttujista eikä sen erottaminen muista muuttujista ole mahdollista.

- Monet vihreän teen tutkimukset on tehty eläimillä. Itse siteeraan varovasti tutkimustuloksia. En missään nimessä menisi sanomaan, että vihreä tee on syövän estäjä, vaikka lupaavia koetuloksia on tullut jo siitä, että vihreän teen nauttiminen näyttäisi vähentävän alttiutta sairastua syöpätauteihin, sanoo Pirjo Suvilehto.

- Vihreällä teellä ei saa tietysti korvata lääkärin määräämää lääkitystä, hän muistuttaa.

Ihmejuoma kautta vuosisatojen

Vihreää teetä on juotu maailmalla jo ainakin kahden tuhannen vuoden ajan. Ennen juoman keksimistä lehtiä pureskeltiin ja nautittiin ruuan osa-aineena ja lääkkeenä.

Vihreästä teestä on tunnistettu yli viisisataa ainesosaa, mutta sen koostumus on monimutkainen asia. Vihreä tee sisältää runsaasti soluja suojaavia antioksidantteja.

Teessä on paljon erilaisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat eri tavoin. Vihreä tee –kirja erittelee näin: antioksidantit, flavonoidit, katekiini, kofeiini, C-vitamiini, B-vitamiini, E-vitamiini, kivennäisaineet, polysakkaridit, tanniinit jne. Jotkut ainesosat rentouttavat ja toiset virkistävät.

– Vihreän teen kofeiini eli teiini piristää ja virkistää ja teaniini puolestaan rentouttaa. Pirjo Suvilehdon kuuleman mukaan golffarit käyttävät vihreän teen uutteita, koska ne antavat kestävyyttä.

Buddhalaiset ja taolaiset munkit pitivät teetä korvaamattomana apuna meditaatiossa, koska teaniini eli teen sisältämä aminohappo auttaa keskittymään.

Teen kofeiini puolestaan auttaa jaksamaan, sillä sen virkistävä vaikutus tulee hitaammin kuin kahvin kofeiinin tuottama piikki, mutta sen vaikutus kestää elimistössä kauemmin. Toki vihreää teetä saa myös kofeiinittomana.

Tee sopii lähes kaikille

Tutkimusten mukaan laadukkaassa vihreässä teessä on saman verran C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Parhaimmillaan kupillinen valkoista teetä kattaa C-vitamiinin tarpeen. Se voi vastata jopa 10 appelsiinia, hän sanoo.

- Sitä pystyykin juomaan rajattomasti ilman, että siitä tulee huono olo. Se on vatsalle ystävällinen juoma, kertoo Pirjo Suvilehto.

Hän varoittaa kuitenkin, että runsaasti verenohennuslääkkeitä käyttävän on syytä puhua lääkärille vihreän teen käytöstään. Joissakin verenohennuslääkkeissä on sellaisia ainesosia, joiden imeytymistä vihreä tee häiritsee.

Ylipaino ja kolesteroli kuriin?

- Vihreä tee vilkastuttaa myös laihduttajan aineenvaihduntaa, se sieppaa rasvasoluja ja puhdistaa elimistöä. Voimakkain ainesosa on katekiini (flavonoidi), joka nopeuttaa aineenvaihduntaa. Tietenkään vihreä tee ei yksin riitä, vaan kilojen karistamiseen tarvitaan oikeat ruokatottumukset ja liikuntaa, sanoo Pirjo Suvilehto.

Tutkimukset osoittavat sen, että sekä vihreän että mustan teen (erityisesti sen sisältämä EGCG) parantaa jopa 15-kertaisesti insuliiniherkkyyttä. Tämä epigallokatekiinigallaatti (EGCG) on terveysvaikutusten kannalta vihreän teen tärkein ryhmä. Se alentaa haitallista LDL-kolesterolia ja sillä saattaa olla myös sydäntä suojaavia vaikutuksia. (Tee alensi kolesterolia)

- Kannattaa myös muistaa, että vihreä tee on hyvä nesteyttäjä. Sitä suositellaankin raskaana oleville ja imettäville äideille sekä usein kehon puhdistuskuurien yhteydessä, sanoo Pirjo Suvilehto.

Smaragdinvihreät aarteet

- Oikea terveyspommi on gyokuro (Sencha-teen laatu), jossa on paljon lehtivihreää, mutta se on myös kallis teelaatu. Japanilaiset käyttävät sitä teeseremonioissaan. Sitä ei tavallisista suomalaiskaupoista saa, mutta ehkä jotkut erikoiskaupat tilaavat sitä. Gyokuro auttaa keskittymään ja siinä on paljon C-vitamiinia, kuvailee Pirjo Suvilehto.

- Erikoinen Matcha-tee valmistetaan vispilöimällä teejauhe veteen. Se on tehty puuterimaiseksi, ja siksi sen väri on sameaa. Sitä ei suodateta, mutta teen kaikki hyvät ominaisuudet saa varmasti hyödynnettyä.

Näin valmistat teetä

Eri teelajikkeet vaativat erilaisen veden lämpötilan, mutta nyrkkisääntö menee kuitenkin näin: kun kattilan pohjata alkavat nousta pintaa ensimmäiset kuplat, teevesi on sopivan lämmintä.

Kiehuvaa vettä ei koskaan kaadeta teelehtien päälle, vaan kannattaa odottaa hetki. Teen haudutusajat riippuvat teelajista. Jos teetä haudutetaan liian kauan, siitä tulee kitkerää.

Vihreä tee –kirjassa on runsaasti erilaisia teen valmistus- ja ruokaohjeita.

- Kirjassani on haasteellisia ruokaohjeita, jotka ovat Mikko Karvosen kehittelemiä. Ehkä Kossin unelma leipäjuustosta voisi olla sellainen resepti, jonka valmistaminen ole kovin vaikea, neuvoo Pirjo Suvilehto.

Monenlaista teekulttuuria

Vihreä tee –kirja kertoo, että 1600-luvun Eurooppa tutustui ennen kahvia ja mustaa teetä vihreään teehen, mutta musta tee tuli myöhemmin vallitsevaksi. Kansallisjuoman arvoon tee on raivannut tiensä Iranissa, Marokossa, Englannissa, Venäjällä, Kiinassa ja Japanissa.

- Musta tee ei kitkeröity yhtä helposti kuten vihreä tee ja se on säilytyksen kannalta helpompi, kuvailee Pirjo Suvilehto.

Nykyään eurooppalaiset ovat sekajuojia eli juovat kahvia, mustaa ja vihreää teetä. Afrikka tunnetaan varsinkin mustan teen tuottajana. Sen trendikkäin tulokas on kuitenkin Rooibos-tee, joka on väriltään punertava.

- Rooibos-tee on yleensä lasten mieleen, koska se on vähän makea, kertoo Pirjo Suvilehto.

- Maito ja sokeri sopivat kyllä mustaan teehen, mutta vihreään teehen niitä ei yleensä laiteta. Mustaa teetä maustetaan monella tavalla, mutta vihreään teehen suosittelen enemmin kukkaismakuja, koska vihreän teen perusmaku on aika viehko, kuvailee Pirjo Suvilehto.

Vihreästä teestä valmistettu makeinen

- Kirsikankukka ja jasmiini ovat vihreään teehen sopiva makuja. Eri maissa on tietysti erilaiset tottumukset. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä vihreää teetä pidetään yrttilääkkeenä. Kiinalaiset rakastavat vihreää jasmiiniteetä, joka on väriltään vaaleaa.

Englantilaiseen ja irlantilaiseen (musta) teekulttuuriin kuuluu maito ja venäläiset sekoittavat teehen jopa marmelaadia, sanoo Pirjo Suvilehto.

Teehetki –kirjassaan Pirjo Suvilehto kertoo, että marokkolaiset ovat yhdistäneet teen ja mintun. Vihreä suosikki valmistetaan siellä useimmiten gunpowder-teestä ja mintunlehdistä. Voimakas, piristävä juoma sopii hyvin hellepäiväänkin.

- Myös japanilaiset juovat vihreää teetä. Japanissa vihreää teetä nautitaan jopa jäätelönä ja makeisina. Se sopii myös kakkuihin, leivonnaisiin, yrtti- ja hedelmähaudukkeisiin, sanoo Pirjo Suvilehto.

Teen esteettiset aromit

- Teetä voi harrastaa viinien tapaan, sillä parhaimmillaan hyvä teelaatu tarjoaa kulinaarisia elämyksiä ja esteettisiä nautintoja, muistuttaa Pirjo Suvilehto.

- Pahvilaatikkoon pakattu tee ei ole hyvä suoja, mutta ilmatiiviit yksittäispakatut teepussit ja folioon pakattu irtotee tai pussitee säilyttävät tuoksun. Myös peltirasiat ovat hyviä teen säilytystapoja. Pussien kyljessä olevat ohjeet kannattaa lukea tarkkaan ja teekaupoista saa yksilöityjä säilytysohjeita ja käyttötapoja.

Myös teepakettien päällä olevan sinetit kertovat teelaadusta, mutta ne liittyvät myös teepakkausten estetiikkaan.