sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Unessa eläimet tulevat ja kertovat jotain tärkeää

                                                                                                           Kuva: Eero Väyrynen


Unessa on eläin, ja sillä on asiaa


Sain kertoa toimittajalle tässä vähän aikaa sitten ajatuksiani koiran pitämisen iloista ja vastuista. Oikein kiva! Juttu ilmestyy sitten myöhemmin Koiramme-lehdessä.
Sille vain ei voi mitään, että eläimet kiinnostavat - niin sisäiset kuin nuo oikeat, elollliset ja kaikenkarvaiset ja karvattomat olennot.

Runokirjassani Eläimet heitettiin meren pohjaan (Mäntykustannus) tein yhden sortin lyyrisen matkan. Se on, kun eläimelliset vietit ja vaistot heitetään tuonne tiedostamattoman puolelle, ja sitten ihmetellään, että kuinkas minä näin käyttäydyn.

Tämän kirjani jälkeen en ole juurikaan kirjoittanut runoja (paitsi lastenrunoja), ja joitain aihelmia. 

Mihinkään niistä ei tietenkään pääse, noista sisäisistä olennoista, jotka lymyilevät sisikunnassa, ilmestyen milloin minkäkin puskan tai talon takaa. Mutta nyt ei ole runon aika minulle. Nyt on unen aika.

Viime syyskuussa aloittamani uniprojekti jatkuu nyt viileän analyyttisesti. Syyskuussa 2011 aloin pitää unipäiväkirjaa, säntillisesti ja kaiken ylös kirjaten. Tässä muutamana viime päivänä olen selaillut uniani "sillä silmällä", että kohta minä tulen ja tarraan tutkijan aikeineni ja otan selkoa, mitä te yritätte minulle puhua.
Ja kas, initiaatiouneni oli karjalankarhukoira. Muitakin eläimiä on, ja ihmisiä, solmukohtia, aggressioita, hyväksymisen tarvetta, epävarmuutta, hellyyttä, rohkeutta, avuttomuutta, liikkumattomuutta, outoja asioita, outoja maisemia, upeita näkyjä ja ulkomaita...eikä kaikkea viitsi vihjatakaan.

Ja kämä kaikki rikkaus on jokaisen saavutettavissa, milloin vain.
Carl Gustav Jung puhuu unista, kuinka ne ovat avain individuaatioon, itseksi tulemiseen. Onhan se erikoista, että ihminen on muutoin niin herra talossaan, mutta sisältään kumpuavista unistaan - toisesta todellisuudestaan - hänellä ei välttämättä ole käsitystä.

Olen siis kuuntelemassa unikoiran puhetta. Kirjoitan näistä artikkelia, ja syksyllä tulee Oulun yliopistoon kaksipäiväinen Jung-symposium, jossa viimeistään avaan tätä tutkimusmatkaani enemmän.
Nyt painun pehkuihin....

jk. kirjoitan vielä  piakkoin painajaisunista ja niiden tarpeellisuudesta meille jokaiselle. Olkaa kuulolla. Hyvää yötä maailma!


tiistai 15. toukokuuta 2012

Tänään taitaa olla koirapäivä!

Mietin, millaisen koiranpennun Anni saisi. Lastenkirja Anni ja loistokoirat ilmestyy Wsoyn kustantamana ensi syyskuussa, ja nyt pähkäilen Annille jatko-osaa.
Muistissani on tietenkin suomenpystykorvamme Tassun (täyttää kesäkuun 4. päivä neljä vuotta) pentuajat.




Ylemmässä kuvassa Tassu ja sen veli Vili ovat ruokailemassa 2 viikon ja 3 päivän ikäisinä. Ja tässä leikitään. Tassu on tuo isompi. Ja alla Tassu on kotona Tyrnävällä.


Tekijät: Suvilehto, Pirjo (kirjoittaja), Pertamo, Karoliina (kuvittaja)
Kustantaja: WSOY
Tekstin kieli: suomi
Painovuosi: 2012
Tuotteen tiedot: sidottu, kovakantinen, sivua
ISBN: 9789510392171
Sarja: Ilmestyy 18.9.2012











Annin tädillä on chihuahua, joka mahtuu taskuun tai käsilaukkuun. Annikin haluaisi oman koiran. Millainen se olisi? Ehkä se voisi olla reipas terrieri, joka lähtee seikkailukaveriksi luontoretkille. Tai söpö pörröinen puudeli, jonka kanssa voisi kiertää koiranäyttelyissä. Entä cockerspanieli, joka rakastaa vauhtia ja tasapainoilee taitavasti agility-radalla? Kaikki ovat loistokoiria omalla tavallaan. Raikkaasti piirroskuvitettu kirja on mukavaa selailtavaa ensimmäistä omaa koiraa havittelevalle. Se tarjoaa hauskalla tavalla tietoa eri koirarotujen erityistaidoista ja ominaisuuksista. 

maanantai 14. toukokuuta 2012

Tänään join vihreää teetä goji-marjojen maustamana. Hyvää on. Moni sanoo, että kotimainen mustikka ajaa saman asian kuin vaikkapa tuo superruokana mainostettu goji-marja. Totta. Näin sen voi myös nähdä. 

Kävin teekirjojen käsikirjoitusvaiheessa muutaman kerran Forsmanin teetalolla, ja sielläpä vasta kiinnostavia makuja ja tuoksuja löytyikin. Mustikasta puhuttiin sen verran, että pohjoissuomen vaativissa oloissa kasvava mustikka on energia-arvoltaan aivan toista luokkaa kuin eteläisemmät lajitoverinsa. Oli myös puhetta mustikkaviljelyksistä, joita voitaisiin kerätä (siis lehtiä) samaan tapaan kuin teen lehtiä poimitaan. Yksilöllisen tarkasti ja harkiten.

Näinhän on myös tuon rooibospensaan kanssa, se kun kasvaa maaperältään niukoissa, kuivissa olosuhteissa, ja sitä varmemmin kasvi imee itseensä kaiken olennaisen. Kasvista valmistettu tee onkin sitten täyttä tavaraa, mineraalipitoisuudeltaan omaa luokkaansa. Makukin on mainio.


Ja miten nämä teemietteeni liittyvät kirjoittamiseen? Oletteko kuulleet teeterapiasta (jep, moninaiset asiat ovat tänä päivänä liitettävissä terapiaan ja hoitoon)? Teehetki on sellainen seremonia, joka on tutkimuksissa havaittu hyväksi esimerkiksi masennuksen hoidossa. Teehetkessä keskitytään nimensä mukaisestikin hetkeen, siihen miltä juoma tuntuu ja maistuu, ja että nyt ollaan yhdessä. Mitään muuta ei ole. 

Tämän ohessa omat vaikutuksensa vihreän teen nauttimisesta saadaan L-teaniinista: kyseessä on aminohappo, (eikä sitä pidä sekoittaa teiiniin, joka on teen kofeiini), joka antaa vihreälle teelle sen tyypillisen maun. L-teaniinin on todettu edistävän rentoutumista aiheuttamatta väsymystä. Omasta puolestani allekirjoitan tämän päivittäin.

Vihreä tee on parhaiten tutkittuja luonnontuotteita, se on terveysvaikutteinen elintarvike, ja kasvin (ja luonnollisestikin vihreän teen) vaikutukset perustuvat etenkin tähän L-teaniiniin: se aktivoi keskushermoston toimintaa. Hyvällä syyllä tätä L-taeaniinia voidaan kutsua "teen sieluksi".

Teaniinin määrä vaihtelee eri lajikkeissa. Etenkin vihreässä teessä teaniini ja tiamiini (B1-vitamiini) muodostavat ihanteellisen yhdistelmän. Teaniini stimuloi  keskushermostoa ja samaan aikaan tiamiini rauhoittaa.


Ja vielä lopuksi: teen maku ja tuoksu herättävät muistoja. Seuraava sitaatti on kirjastani Vihreä tee (Atena 2007): "Hajuaisti on voimakkaimpia aistejamme. Monenlaiset tuoksut saattavat palauttaa mieleen jo unohtuneita tapahtumia kaukaa menneisyydestä. Tuoksut synnyttävät myös erilaisia tunnetiloja." "Haistaminen fysiologisena tapahtumana liittyy läheisesti tunne-elämään, sillä muistamisen ja haistamisen alueet aivoissa sijaitsevat lähellä toisiaan." 

Hmm. Entäpä jos yhdistäisi hyvän tuoksun tai makuelämyksen opiskeluun tai muuhun muistamiseen liittyvään aktiviteettiin.....Seuraavalla kirjallisuusterapiakurssilla aion ottaa tämän superjuoman mukaan omaksi ohjelmanumerokseen.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kesää odotellessa....
Kirjoitan vihreän teen voimin. Olen kirjoittanut neljä teekirjaa: Teehetki (Minerva), Vihreä tee (Atena), Teehetkien herkut (Sitruuna) ja Maistuisiko yrttitee (Minerva).

Tee on jokapäiväinen voimajuoma, ja nyt suosittelen etenkin senchateetä: se ei kitkeröidy, ja itse en käytä sen kanssa lainkaan siivilää. Syön nämä maukkaat ja pehmeät teelehdet kupin pohjalta. Samalla saan ison annoksen C-vitamiinia ja hyviä flavonoideja.

Tee kirkastaa ajatukset ja antaa sinnikkyyttä kirjoittamiseen. Onnekseni olen saanut tutustua teen moninaisiin maku- ja tuoksuelämyksiin. Tee on avannut yhden uuden kanavan sisälläni. Teen luentovierailuja myös teen tiimoilta.

Tee voitelee aivot ja ajatukset


Minulta on kyselty erinäisiä kertoja omia kotisivuja tai blogia aiheista, joiden parissa elän. Aloitan tänään äitienpäivän kynnyksellä bloggaamiseni. Tarkoitukseni on lisätä tänne kiinnostuksenkohteitani, joita ovat tällä hetkellä luonnollisestikin kirjallisuus ja kirjallisuusterapia. Näiden parissa työskentelen koko ajan ja tiiviillä intensiteetillä. 

Te, jotka koette aiheet kiinnostaviksi, alkakaapa seurata tätä sivustoa.
Lisäilen mukaan myös kuvitusta, ajan kanssa.
Esittelen piakkoin kirjoittamani kirjat, joita taitaa olla seitsemäntoista.

Erityisen kiinnostunut olen kirjallisuuden hoitavista ja ennalta ehkäisevistä merkityksistä. Tällä hetkellä teen koulutusta aiheen tiimoilta ja näin jatkan siitä, mihin väitöskirjassani jäin: Sanataiteen mahdollisuudet on otettava huomioon etenkin tulevien kasvattajien koulutuksessa. Tällä hetkellä minulla on ilo vieda kirjallisuusterapian tietoutta etenkin tuleville opettajille ja varhaiskasvattajille.
Kursseja ja koulutuksia aiheesta teen edelleen.

Lastenkirjat ovat lähellä sydäntäni, ja syksyllä ilmestyy Wsoyn kustantamana Anni ja loistokoirat.  Eli eläimet ovat osa minua ja lähipiiriäni. Sisälläni rymistelee erinäinen määrä mitä erilaisempia eläimiä!