24.4.2025 Taiteiden talo Oulu
Tapasimme vastikää huhtikuussa 2025 taidenäyttelyn pystyttämisen yhteydessä Oulussa. Kävin vierailemassa Taiteiden talolla, ja Reijon työt ovat luontaisesti heti kovasti tunnistettsavia. Kotoisia siinä mielessä, että ei ihan nopeati selailtavia settejä.
Näyttelyn jälkeen jutustelimme Hallituskadulla kahvilassa, jossa tilasin elämäni ensimmäisen brasilialaisen tapiokan. Se kyllä maistui erikoiselle lätylle. Se siitä lätystä.
Reijon työt ovat värikylläisiä. Niissä on tutkittavaa, on kuin katsoisi eri maisemia, ja nousee kokemus siitä, että taidamme jakaa jotenkin yhteistä sielunmaisemaa. Mikään ei ole ennalta piirettyä, itsestään selvää, ulkoa käsin ennalta määrättyä. On sisäinen draivi, joka puskee esiin. Näin on runoudessa, näin koen maalauksissa. Ja kartat, ne ovat täynnänsä eksymisen mahdollisuuksia ja tasoja, joista nousta ylös, sivulle tai manalan majoille.
Oh oh Woody on vuodelta 2023, sekatekniikalla tehty maalaus. Teoksen nimi on viite, Reijon töissä löytyy myös monta Nimetöntä. Minulle nimellä ei ole väliä, mutta eittämättä mietin heti, onko taiteilijan mielessä ollut mahdollisesti Woody Allen vai Woody Guthrie, vai joku muu Woody - vai onko ylipäänsä joku puinen, metsäinen, ollut taiteilijan mielessä maalausta tehdessä. Kun kyseessä on taide, mahdollisuuksia on moneen lähtöön. Se on sama runoudessa parhaimmillaan - löytyy rivien välistä tilaa tehdä omia löytyjä. Löytyy kaarisilta, jossa lukee, "ahne mies tuhosi kotisi". Näin voi käydä. Toisaalta, assosioin, että "ahneella on paskainen loppu", sekin pitänee (ainakin toisinaan) paikkansa. Reijon teoksesta tulee mieleeni Markus Majaluoman tyyli tehdä sarjakuvaa, se on rentoa, pidäkkeetöntä ja omalakista.
Kungfubingo remixed 2005-2022 sivuaa Korona-vuosia, sillä valmistusvuosien pitkän ajanjakson avaa taiteilijan kertomus siitä, kuinka hän tarttui vanhaan työhönsä Koronan lock downin aikana niin, että syntyi halua tuunata, jatkaa, uudistaa vanhaa työtä. Mainio ajatus ja teko! En alkanut kysellä taiteilijalta, mitä meinaat töilläsi, tai mitä sanomaa levität - vastaanottaja tekee omat vastaanottonsa niin runouden, proosan, musiikin kuin kuvataiteenkin saroilla. Onneksi meillä on taidetta, että emme ole yhteiskunnan ajankohtaisen hapatuksen vietävänä kokonansa. Politiikka olkoon oma laarinsa, ja nyt kuuntelemme, koemme, aistimme ja katselemme taiteilijan ääntä.
Kuvateksti: Kungfubingo remixed
Vihreä väri on Morfeuksen koirat Paris Berlin -runoteokseni ominaislaatua. Vihreä näkyy eri vivahteineen Reijon Robocob of the pissfactory remixed -teoksessa. Tykkään vihreästä. Vihreä on kotoisa ja minulle turvallinen väri.
Eilen olin Oulun kirjailijaseuran uuden kirjakaupan avajaisissa Kirjallisuuden talolla lukemassa runojani vastikää julkaistusta runoteoksestani Nukkuu lintujen kanssa (Atrain & Nord 2025). Keikan jälkeen minua tule jututtamaan kuulija, jolla oli käsissään Morfeuksen koirat Paris Berlin - runoteos (Atrain & Nord 2018). Kannen lisäksi teoksessa on Reijon grafiikkaa, muun muassa viitteitä Beatlesien, Jim Morrisonin, Pariisiin ja ponien autobiografiaan - ja tämä runouden ystävä pyytää minulta nimikirjoitusta, pyytää kirjalliseksi mentorikeseen, juttelee monen näköisistä ja pyytää anteeksi, että on silti kiinnostunut ostamaan juuri tämän teoksen, eikä uusinta - hän selailee sivuja ja näyttää kuvituksia. Totean, että on hienoa, että hän haluaa runokirjan juuri tästä yksilöstä. Juttelemme myös runokirjojen kuvista, ja ajattelen Reijoa, että Nukkuu lintujen kanssa pärjää kyllä ilmankin tätä kuvastoa, mutta Rosebudiin voimme kyllä jossain vaiheessa päätyä pitämään yhteistä runo-kuvakeikkaa.
On hienoa, että taiteilija ja runoilja voivat jakaa yhteistä maailmaa - tässä ajassa, kun merkantilismi ja taloussuhdanteet kaikkine sivujuonteineen ovat silkkaa farssia. Aikamme keisareilla ei ehkä ole vaatteita (rahaa kyllä senkin edestä), mutta meillä kerjäläisarmeijan asukeilla on silti ryysymme ja ideaaalimme.
Reijo Kärkkäisen näyttely Oulussa toukuun 18. päivään saakka.
Pyydän taiteilijaa tekemään jotain muistikirjaani. Kuvassa taiteilija Reijo Kärkkäinen ja hänen ystävänsä, joka seuraa kiinnostuneena, mitä muistikirjan tyhjälle sivulle ilmaantuu.
Taiteilija piirtää oivallisesti kyyköttävän pupun ja lisää puhekuplan: Elämä on papanoita.
Olen niin samaa mieltä.
