Kirjallisuusterapiasta ja Rinnalla-hankkeesta

Kirjallisuus tekee terää. Eläköön taiteet!

Kirjoitin tähän blogiin viimeksi vuonna 2014. Olin käynyt Suomussalemlla kirjalijavieraana ja Pritneyn poniteatterin tiimoilta. Tapasin myös ihastauttavan lukoira Justiinan. Tällä hetkellä asiat ovat kirtyneet samoille raiteille: kirjoitan Pritney-menetelmästä ja myös lukukoirista.

Aika on sujahtanut nopeasti ja vaiherikkaasti. Olen julkaissut monennäköistä kuluneina vuosina. Nyt on aika jatkaa blogia. Alla tiivistetysti ajankohtaisimpia aiheita ja ajatuksiani:

Kirjallisuusterapiaohjaajan nimikkeen voi nyt lähteä hakemaan Oulussa toteutuvan koulutuksen kautta, ja koulutuksen kokonaispituus on peräti 90 opintopistettä. Koulutuksen järjestävät Suomen kirjallisuusterapiayhdistys ry ja Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto. Olen mukana vastuukouluttajana yhdessä Marja-Riitta Vainikkalan kanssa, ja haku koulutukseen on meneillään. Hienoja asioita tapahtuu tällä rintamalla.

Toinen asia on uusi Rinnalla-hanke (Rinnalla – Taide- ja kerrontalähtöinen mentoritoiminta lasten sosioemotionaalisten taitojen oppimisen tukijana varhaiskasvatuksessa),

joka sai opetushallituksen rahoituksen. Hankkeessa pureudutaan varhaiskasvatuksen kenttään etenkin taiteiden ja kirjallisuusterapian keinoin. Ajat muuttuvat, nyt ennaltaehkäisevä ja kehityksellinen kirjallisuusterapia otetaan käyttöön pienten parissa. Olen tehnyt tällä rintamalla työtä tohtorinväitöksestäni, vuodesta 2008 lähtien, ja nyt päästään asiaan. Maltan tuskin odottaa. Hanke toteutuu yhteistyössä Turun yliopiston ja Oulun yliopiston asiantuntijoiden  kanssa. Uusi vuosi tuo mukanaan hienoja harppauksia taiteiden ja kirjalllisuuden maailmaan.

ASIA

VALTIONAVUSTUSHAKEMUSTA KOSKEVA PÄÄTÖS

Valtion erityisavustus lasten sosioemotionaalisten taitojen tukemiseen

varhaiskasvatuksessa

TAUSTAA

Opetushallitus asetti haettavaksi 12.10.2018 - 12.11.2018 valtionavustuksen

lasten sosioemotinaalisten taitojen tukemiseen varhaiskasvatuksessa.

Hakemuksia saapui kaikkiaan 16 kpl. Avustusta haettiin noin 5,3 miljoonaalla

eurolla. Avustuksia myönnettiin noin 2,3 miljoonaa euroa.

PÄÄTÖS

Opetushallitus on päättänyt myöntää valtionavustusta hankkeelle

61/2178/2018 Rinnalla – Taide- ja kerrontalähtöinen mentoritoiminta lasten

sosioemotionaalisten taitojen oppimisen tukijana varhaiskasvatuksessa

Ideoita pukkaa, ehtisi vain mennä perässä...

Vierailin tällä viikolla Suomussalmella kirjailijakeikalla kirjastossa, jossa minulla oli nelisen keikkahetkeä eri ikäisten parissa. Päivä oli erinomaisen antoisa. 
Testasin myös poniteatteria ilman Pritneytä.
Oli kyllä kiintoisaa,kun aamun tapaamiseen pölähti parisenkymmentä pienokaista ikähaarukalla 9-24 kuukautta.
Olin levittänyt ison pehmoponin "stagelle", ja siihen samaan ryppääseen levitelly pienoisnäytelmää varten useampia käsinukkeja sekä pienoiskanteleen ja huuliharpun.
Hei kättelyssä yksi vastikää kävelemään oppinut nassikka tulee ja alkaa yrittää kiivetä ponin selkään. piti siinä vähän toppuutella (esitys ei ollut vielä edes alkanut), että josko vähän myöhemmin. Olisi vielä voinut tippuakin sen Late-suomenhevosen selästä.
No sitten tulee vastaavaa kokoluokkaa oleva nassikka ja alkaa soitella viisikielistä kannelta. Mikäs siinä!
ja tulee lasta ja löytää näitä käsinukkeja, yhdenkin karvakasaan piilotetun sammakon.
Ja on vaavelia, joka makaa lattialla ja meinaa laittaa heinän korren suuhun. (Korsi oli löytynyt matkalaukusta, jossa on ehtaa heinää Pritneylle).

https://docs.google.com/file/d/0B9ujdAV17J0MMlN6cmRqSXRfS00/edit?usp=drive_web

Säpinää oli.
Laula siinä sitten, nuketa, tee yhden naisen show ja samalla reagoi lapsiyleisön kontakteihin.
Niin, ja aikuiset siellä istuivat ja nauttivat näkemästään.

Ymmärsin, että yllätyksiä on aina luvassa, kun ollaan eläinten tai lasten parissa.

Yksi kiva yllätys päivän keikoissa oli kyllä Justiina kaverikoiran vierailu. Tämä kerrassaan lumoava kultainen noutaja oli varta vasten tullut katsomaan "leikkielokuviani" Anni ja loistokoirat .
Koira tekee kaveritöitä vammaisten, lasten ja vanhusten parissa. Justiina näytti sopivan toimeen hienosti, ja koulutusta olikin saatu Turusta saakka.
Toivottavasti tapaan kirjallisuuden merkeissä Justiinan ja hänen emäntänsä vielä uudemman kerran.

Sitten oli eskarilaiset ja alaluokkalaiset. Hienoa ja kontaktihakuista porukkaa. Yhteinen intressi, kirjallisuus ja eläimet, antaa sopivaa keskustelupintaa. Huomasin, miten antoisaa on itselle juuri tällainen kirjailijavierailu. Keskellä päivää, hienoissa puitteissa kirjojen keskellä ja tosiaankin omalla persoonalla ilman suorituspaineita.

Illemmalla juttelimme unista ja runoista tosi pienellä porukalla. Avasin katkelmia Morfeuksen koirista ja sen syntyvaiheista. Tuumasin myös, että tällä hetkellä minulla ei ole mitään tarvetta kirjoittaa runoja. Se on aivan oma juttunsa. Nyt olen ponimeiningeissä ja taon siinä rautaa.

Niin, joku kerta voisi käydä kengityskurssin.
Tai ainakin opetella vuolemaan oman ponin kaviot.

Niin Poniteatteri tässä humisee mielen rakenteissa vinhasti - ideoita, toteuttamismahdollisuuksia, visioita, joiden toivoisi konkretisoituvan.
Saisi nyt sen julisteen aikaiseksi - oma juttunsa senkin tekemisessä. HMM ja josko tilaisi netistä roolivaatteita. Ja paljonkohan heinäpaalit maksavat, ylisö tarvii sellaisia istumiseen ja fiilistelyyn. ja kuka kuskaa ponin ja mihin hinaan ja millä vehkeellä, paljon on mielessä ja lankoja pideltävä käsissä....

että sellaista sunnuntain rauhaa täällä päässä aamutallin jälkeen. Tämän tien valinta oli parasta, mitä viime vuonna sain aikaiseksi.

Poniteatteri käynnistyy

 Viime syksy oli erinomaiSen vaiherikas siinä mielessä, että aloin määrätietoisesti tavoitella lapsuuden unelmaa. Ja nyt tammikuussa 2014 voin todeta, että hyvällä tiellä ollaan.

 

Paljon ehti tapahtua.

 

Tytär Kävi kesäkuun alussa kolmen päivän alkeiskurssin ratsastustallilla Haukiputaalla. Siinäpä se heppakärpänen puraisi kunnolla minuakin.

Kaiken päälle kesän alussa Äimäraution raviradalla tuumasin ääneen tyttärelleni, että haluan hevospiireihin. Tästä lähdin liikkeelle. Nallikarissa ihastelimme söpöjä shetlanninponeja, kävimme Hietasaaren ponipihassa katsomassa hevosia. Kuljimme raveissa. Aloin googlata myytäviä poneja - 

 

JA SITTEN KOHDALLE OSUI KAKKULANMÄEN PRITNEY.

Kävimme katsomassa ponia Mananmansalossa, ja sydän siinä meni ponin sydämen sisään eikä irti päästy.

Kävimme ratsastustunteja, tein perustukset pihamaalleni siirtotallia varten (sitäkin etsin netistä ja olipahan vain oma ruljanssinsa sekin).

Oli siinä tiukkaa kaikin puolin. Onneksi tukenani oli rakas tyttäreni, jonka kanssa hanketta edistimme.

Oli vain voimakas intuitio siitä, että tarvitaan muutosta,

ETTÄ HEVONEN TEKEE HYVÄÄ.

Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen.

Nyt on hyvä mieli: Pritney on omahoitotallissa kolmen ruunakaverin seurassa.

Huomenna on ensimmäiset varsinaiset poniteatteriharkat, sillä PRITNEYSSÄ ON TÄHTIAINESTA.

Suunnitelmia on.

Kirjoitin myös elämäni ensimmäisen heppa-aiheisen kolumnin (eri asia on, julkaistaanko sitä koskaan). Olen hevosalan yrittäjien koulutuksessa. Ja salaisuuksia ja toiveita, unelmia sisälläni odottaa päivänvaloon pääsyä.

Asia kerrallaan.

Kaikkea tätä odotellessa tervetuloa KATSOMAAN PONITEATTERIN KEIKKAA - JA KUTSUMAAN KEIKOILLE.

Esikoislevystä ensimmäinen englanninkielinen kritiikki

On laitettava tekstiä rakkaan poikani  

Ukri "Uge" Suvilehdon 

  

vastikää ilmestyneestä  

Syövereistä -EP:stä (2013) 

http://www.youtube.com/watch?v=99JwtFyHvbk

Olen kuunnellut Syövereistä-levyn kolme kappaletta useaan kertaan, ja joka kerta kuunnellessa on kuin katselisin elokuvaa. Musiikki luo välähdyksiä ihmismielen syvistä, tunnistamattomista ja näkymättömistä juonteista. Välähdykset myös liikuttavat minua voimakkaastikin tunnetasolla. Etenkin kolmas kappale ja sanat "minne mennä voin...", miten vocalsit luovat omaa karua kieltään; yhtäaikaisesti herkkää ja paljaaksi riisuttua - melkein kuin tekstissä ryömittäisiin sentti kerrallaan elämää eteenpäin. 

Taide puhuu omaa erityistä kieltään, ja etenkin musiikki ja runous soittavat ihmismielen sisällä kieliä, joihin järjellä ja analyyttisella järjen äänellä ei ylletä. Puhutteleva taide syntyy siitä, että mukana on rehellistä tekemisen vimmaa, kertyneitä kokemuksia ja tunteita, jotka purkitetaan näkyviksi ja kuultaviksi, universaaleiksi kokemuspinnoiksi. Näihin kuulija tarrautuu ja tunnistaa niissä jotain tuttua, yleismaailmallistakin ja ennen kaikkea omaa itseään. 

Alla oleva englanninkielellä kirjoitettu review Ukrin levystä on ensimmäinen ja tervetullut. Tähän levyyn tekijä on panostanut paljon, ja ensimmäinen kriitikko on sen nyt tuonut julki.
Tekoprosessin aikana artisti joutuu ajattelemaan ja huomioimaan paljon, etenkin kun kyseessä on soololevy, jossa tekijä hallinnoi yksin kaikkea aina sanoituksia, soitinosuuksia, sovituksia,  orkestraatioita ja sävellyksiä myöten. Piste i:n päällä oli levyn kansi, joka on tilaustyö ja varta vasten tätä levyä ajatellen.
 

Olen erityisen iloinen tästä Sorrow Eternalin kriitikon kirjoituksesta ja toivotan samalla menestystä EP:lle. Levy on vastikää pääsetty maailmalle ja nyt se etsii kontaktejaan ja kuulijoitaan kuin lapsi, joka on kotoaan lähtenyt kokeilemaan omia siipiään.

Lukekaa alla oleva teksyi ja KUUNNELKAA yhdeksäntoistavuotiaan muusikon soololevyä.

Ja kiinnostuneille vinkiksi: Jalometallissa kuullaan Ukrin Vermivore-bändiä.  

Making a metal album with the help of specialized musicians is hard enough. Doing it by yourself, with your hands on every instrument, in every track, and every second is sometimes unthinkable. But much like the works of Appalachian Winter, Sam Locke, and Nimbatus, there is wisdom in the logic of the one man band. Finnish instrumental wizard Ukri ''Uge'' Suvilehto has worked tirelessly to join the new wave of solo powers. And with his debut EP, one that will have to tide us over until his first full length later this year, he reminds us that while the challenges of doing it yourself are many, the rewards are equal or greater. On "Syövereistä," he lets you take a short peek into his mind, and leaves you thinking that this might be the start of something big.

There is always something to be said for an understated, ominous opening, like the one you'll find on "Tajunnan tyhjyydessä." Even the most slight symphonic touch can build a mood, one that can evoke the full range of emotion. But it is in the first seconds that the hair on your arms will stand, only to be ripped off one by one in the tidal wave of double kicks and screams that follows. His vocal delivery, particularly in the more guttural sense, is impeccable. Backed by a bass heavy mix of guitar riffs and pounding drums, there is a sense of imminent evil. But it is the way he transitions from these massive exercises in chugging and brutality into the sweeping melodic passages that makes this track more impressive. With that said, the slightly off the wall instrumentation of "On vain syövereissä hukkunut todellisuus" would no longer be a surprise. The combination of sounds and instruments in the intro alone would make many a metal fan scratch their head in confusion. The fact that it works, and works well I might add, is even more puzzling. Not one to rely on gimmicks and chicanery, he gives you movement after movement of pummeling death metal efficiency without telegraphing his next move.

Read that last sentence again. Even when you think you have witnessed the complete spectrum of talent at play, "Haudattua eloa etsien" changes it once again. Beginning with a swirling acoustic passage, you are transported into a different realm of sound. Clean, crisp and airy, the guitar work is unlike anything the album had displayed to this point. And while it doesn't last long enough to disturb the flow of the music, it does set the table perfectly for a nearly flawless folk metal-esque gallop. Keyboards and string arrangements are all the more important here, adding a tremendous depth to the mix, along with the most refreshing bit of whimsy. Lest we forget, this is a melodic death inspired album, and it reminds us of this time and time again, with some distorted chugging in what could be called a breakdown. But this isn't mindless brutality, but focused aggression.

We've all heard an egotistical singer or guitarist levy the great one liner, "I AM the band." But for Suvilehto, he can make that proclamation with pride. The work he has poured into this EP has not fallen on deaf ears. Each separate piece is worthy of praise; from the precision of the drums, to the songwriting, he has done it all to the highest standard. For a showcase EP like this one, it is important to leave the listener with something to hold on to. You've been given a taste of not only his talent, but where he can go from here. And if these three tracks are any indication is to where this journey will lead us in the future, it's safe to say there will be quite the crowd anticipating the conclusion. The successes on "Syövereistä" can speak for themselves, as they give rise, once again, to the power of one.

8/10

Bandcamp - http://suvilehto.bandcamp.com/
Facebook - http://www.facebook.com/SuvilehtoOfficial

Morfeuksen huomaan

 Tänään se sielu sitten repesi auki, luettavaksi tuosta Morfeuksen koirat -runokokoelmasta. Edellisestä onkin jo tovin aikaa. Eläimet heitetiin meren pohjaan (Mäntykustannus 2010) oli sukellus sekin, mutta tämä menee pimeässä. 
Aloitin oikeastaan kokoelman tekemisen siinä vaiheessa toissa syksynä, kun sain päähäni alkaa kirjoittaa säntillisesti uneni ylös. Akateemisuuden nimessä aioin tehdä tutkimusmatkan unen teoreettiseen ja historialliseen taustoitukseen ja samalla nähtyjen ja ylöskirjattujen unieni kautta omaan itseeni. 

Niin siinä kävi, että joulukuussa 2011 olinkin jo sopivan väsynyt kirjoittamaan unia enempää muistiin. Kirjoitettuja unia oli 49 ja niiden avaamisessa olisi tarpeeksi töitä. Ja niin käy unien kanssa, että mitä enemmän niihin kiinnittää huomiota sitä enemmän niitä alkaa nähdä ja muistaa.

Viime kesänä kirjoitin artikkelin Koira puhuu varjosta. Se on kirjalllisuusterapeuttinen kurkistus siitä, miten unia voi alkaa päivätajunnasta käsin tutkailla. Ja täytyy myöntää, että monta ihmetyksen aihetta kyllä avautui tuon tarkastelun aikana. 

Niin, unet ovat kiehtovia.

Piti jatkaa käsittelyä, sillä tähän unien teoreettiseen ja historialliseen taustoitukseen matkatessani (Jung etunenässä) minun oli pakko alkaa kirjoittaa runoja. Syksyn pimeys on hirvittävä. Se meinaa tehdä hulluksi - ehkä tekeekin. Sitä on yksin, yksin ja yksin.
Sitä kuulee, kuinka moni muukin on yksin, yksin ja yksin.

Hapuilemme pimeässä. Ehkä huudamme apua, seinät kuulevat mutta vaikenevat. 

Niin minä kirjoitin kaamosta ulos, sielun synkkää taivalta, kuultuja, kohdattuja tarinoita ja elämänmatkoja - pysähtymisiä, jämähtämisiä ja ennen kaikkea sitä, miten ihminen on hauras. 

Nyt valon määrä kasvaa ulkona. Enempää en sano. Lukekaa kirja, kokekaa matka. Morfeuksen huomaan!

Pirjo Suvilehto: Morfeuksen koirat. Kuvat Reijo Kärkkäinen

 

Pirjo Suvilehto on tutkinut unia ja unimatkoja analyyttisen psykologian ja jungilaisen individuaation näkökulmista. Morfeuksen koirat on hänen runoilijan retkensä tähän maisemaan, pimeään ja avaruudellisiin tiloihin, joissa nurkan takaa tulee koira, jolla on viesti. Tohtori Morfeus eläimineen voi asua sinussa ja minussa. Pitäisikö päästää irti – nichts verdrängen? 

“Unessa olemme tosia itsellemme. Unessa riisumme kaiken joutavan ja tulemme ihmisiksi taas. Unessa kohtaamme Morfeuksen koirat ja Fobetorin. Unessa tulemme eläimiksi. Morfeuksen koirat johdattaa uneen. Runoilija Pirjo Suvilehto on kirjoittanut pimeästä; runon uneen ja unesta.Taiteilija Reijo Kärkkäisen kuvitus jakaa kirjailijan sielunmaiseman.”

 — Jyri-Jussi Rekinen, kriitikko ja kirjallisuudentutkija

Pirjo Suvilehto on työskennellyt toimittajana, kriitikkona ja kirjallisuuden läänintaiteilijana. Hän opettaa Oulun yliopistossa draamaa ja kirjallisuutta ja toimii kouluttajana kirjallisuuden ja kirjoittamisen kentällä. Hän on julkaissut lastenkirjoja, runoteoksia ja tietokirjoja etenkin teestä. Väitöskirjassaan (2008) Suvilehto tutki luovan kirjoittamisen psyykkisiä ulottuvuuksia.

ntamo, 2013 

sivuja 92

Taiteilija Reijo Kärkkäisen grafiikkaa Morfeuksen koiriin

männyt

massiivinen hiekkadyyni keskellä metsää

aalto liikahtaa, vaihtaa asentoa

Fobetor veljineen kummun harjalla reidet harassa:

haluatko viettää yösi tornissa? se on täynnä koiria ne raivoavat haukkuvat ja ulvovat kaiken aikaa

minäkö pelkäisin koiria

astut sisään

ne heiluttavat häntiään kaivat repusta purtavaa ja taputat koiran selkää

hyvä poju istu ja kerro mikä saa sinut raivoon

lumotut tornin vartijat ja aarre (se on niistä yksitoikkoisen turhauttavaa) saa ne varuilleen

eivätkä rauhoitu ennen kuin roina raahataan ja nostetaan päivänvaloon

sitten tulevat linnut korvaan kuiskatut menetelmät ja todennäköisyydet onnistua

lopullisen tulevan kertovat sammakot ja asiat alkavat edetä suunnitelmien mukaan

raivoavat koirat katoavat niin pian kuin salat nostetaan esiin

tornia kiertävän vallihaudan vesi alkaa kirkastua

mutta siinä vaiheessa et enää ole tässä maisemassa

PROLOGUE

What are you doing in my desert? I think you´ve come to a wrong place.