sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Ideoita pukkaa, ehtisi vain mennä perässä...

Vierailin tällä viikolla Suomussalmella kirjailijakeikalla kirjastossa, jossa minulla oli nelisen keikkahetkeä eri ikäisten parissa. Päivä oli erinomaisen antoisa. 
Testasin myös poniteatteria ilman Pritneytä.
Oli kyllä kiintoisaa,kun aamun tapaamiseen pölähti parisenkymmentä pienokaista ikähaarukalla 9-24 kuukautta.
Olin levittänyt ison pehmoponin "stagelle", ja siihen samaan ryppääseen levitelly pienoisnäytelmää varten useampia käsinukkeja sekä pienoiskanteleen ja huuliharpun.
Hei kättelyssä yksi vastikää kävelemään oppinut nassikka tulee ja alkaa yrittää kiivetä ponin selkään. piti siinä vähän toppuutella (esitys ei ollut vielä edes alkanut), että josko vähän myöhemmin. Olisi vielä voinut tippuakin sen Late-suomenhevosen selästä.
No sitten tulee vastaavaa kokoluokkaa oleva nassikka ja alkaa soitella viisikielistä kannelta. Mikäs siinä!
ja tulee lasta ja löytää näitä käsinukkeja, yhdenkin karvakasaan piilotetun sammakon.
Ja on vaavelia, joka makaa lattialla ja meinaa laittaa heinän korren suuhun. (Korsi oli löytynyt matkalaukusta, jossa on ehtaa heinää Pritneylle).

https://docs.google.com/file/d/0B9ujdAV17J0MMlN6cmRqSXRfS00/edit?usp=drive_web

Säpinää oli.
Laula siinä sitten, nuketa, tee yhden naisen show ja samalla reagoi lapsiyleisön kontakteihin.
Niin, ja aikuiset siellä istuivat ja nauttivat näkemästään.

Ymmärsin, että yllätyksiä on aina luvassa, kun ollaan eläinten tai lasten parissa.

Yksi kiva yllätys päivän keikoissa oli kyllä Justiina kaverikoiran vierailu. Tämä kerrassaan lumoava kultainen noutaja oli varta vasten tullut katsomaan "leikkielokuviani" Anni ja loistokoirat .
Koira tekee kaveritöitä vammaisten, lasten ja vanhusten parissa. Justiina näytti sopivan toimeen hienosti, ja koulutusta olikin saatu Turusta saakka.
Toivottavasti tapaan kirjallisuuden merkeissä Justiinan ja hänen emäntänsä vielä uudemman kerran.

Sitten oli eskarilaiset ja alaluokkalaiset. Hienoa ja kontaktihakuista porukkaa. Yhteinen intressi, kirjallisuus ja eläimet, antaa sopivaa keskustelupintaa. Huomasin, miten antoisaa on itselle juuri tällainen kirjailijavierailu. Keskellä päivää, hienoissa puitteissa kirjojen keskellä ja tosiaankin omalla persoonalla ilman suorituspaineita.

Illemmalla juttelimme unista ja runoista tosi pienellä porukalla. Avasin katkelmia Morfeuksen koirista ja sen syntyvaiheista. Tuumasin myös, että tällä hetkellä minulla ei ole mitään tarvetta kirjoittaa runoja. Se on aivan oma juttunsa. Nyt olen ponimeiningeissä ja taon siinä rautaa.

Niin, joku kerta voisi käydä kengityskurssin.
Tai ainakin opetella vuolemaan oman ponin kaviot.

Niin Poniteatteri tässä humisee mielen rakenteissa vinhasti - ideoita, toteuttamismahdollisuuksia, visioita, joiden toivoisi konkretisoituvan.
Saisi nyt sen julisteen aikaiseksi - oma juttunsa senkin tekemisessä. HMM ja josko tilaisi netistä roolivaatteita. Ja paljonkohan heinäpaalit maksavat, ylisö tarvii sellaisia istumiseen ja fiilistelyyn. ja kuka kuskaa ponin ja mihin hinaan ja millä vehkeellä, paljon on mielessä ja lankoja pideltävä käsissä....

että sellaista sunnuntain rauhaa täällä päässä aamutallin jälkeen. Tämän tien valinta oli parasta, mitä viime vuonna sain aikaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti