Poniteatteri käynnistyy

 Viime syksy oli erinomaiSen vaiherikas siinä mielessä, että aloin määrätietoisesti tavoitella lapsuuden unelmaa. Ja nyt tammikuussa 2014 voin todeta, että hyvällä tiellä ollaan.

 

Paljon ehti tapahtua.

 

Tytär Kävi kesäkuun alussa kolmen päivän alkeiskurssin ratsastustallilla Haukiputaalla. Siinäpä se heppakärpänen puraisi kunnolla minuakin.

Kaiken päälle kesän alussa Äimäraution raviradalla tuumasin ääneen tyttärelleni, että haluan hevospiireihin. Tästä lähdin liikkeelle. Nallikarissa ihastelimme söpöjä shetlanninponeja, kävimme Hietasaaren ponipihassa katsomassa hevosia. Kuljimme raveissa. Aloin googlata myytäviä poneja - 

 

JA SITTEN KOHDALLE OSUI KAKKULANMÄEN PRITNEY.

Kävimme katsomassa ponia Mananmansalossa, ja sydän siinä meni ponin sydämen sisään eikä irti päästy.

Kävimme ratsastustunteja, tein perustukset pihamaalleni siirtotallia varten (sitäkin etsin netistä ja olipahan vain oma ruljanssinsa sekin).

Oli siinä tiukkaa kaikin puolin. Onneksi tukenani oli rakas tyttäreni, jonka kanssa hanketta edistimme.

Oli vain voimakas intuitio siitä, että tarvitaan muutosta,

ETTÄ HEVONEN TEKEE HYVÄÄ.

Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen.

Nyt on hyvä mieli: Pritney on omahoitotallissa kolmen ruunakaverin seurassa.

Huomenna on ensimmäiset varsinaiset poniteatteriharkat, sillä PRITNEYSSÄ ON TÄHTIAINESTA.

Suunnitelmia on.

Kirjoitin myös elämäni ensimmäisen heppa-aiheisen kolumnin (eri asia on, julkaistaanko sitä koskaan). Olen hevosalan yrittäjien koulutuksessa. Ja salaisuuksia ja toiveita, unelmia sisälläni odottaa päivänvaloon pääsyä.

Asia kerrallaan.

Kaikkea tätä odotellessa tervetuloa KATSOMAAN PONITEATTERIN KEIKKAA - JA KUTSUMAAN KEIKOILLE.