Tänään join vihreää teetä goji-marjojen maustamana. Hyvää on. Moni sanoo, että kotimainen mustikka ajaa saman asian kuin vaikkapa tuo superruokana mainostettu goji-marja. Totta. Näin sen voi myös nähdä. 

Kävin teekirjojen käsikirjoitusvaiheessa muutaman kerran Forsmanin teetalolla, ja sielläpä vasta kiinnostavia makuja ja tuoksuja löytyikin. Mustikasta puhuttiin sen verran, että pohjoissuomen vaativissa oloissa kasvava mustikka on energia-arvoltaan aivan toista luokkaa kuin eteläisemmät lajitoverinsa. Oli myös puhetta mustikkaviljelyksistä, joita voitaisiin kerätä (siis lehtiä) samaan tapaan kuin teen lehtiä poimitaan. Yksilöllisen tarkasti ja harkiten.

Näinhän on myös tuon rooibospensaan kanssa, se kun kasvaa maaperältään niukoissa, kuivissa olosuhteissa, ja sitä varmemmin kasvi imee itseensä kaiken olennaisen. Kasvista valmistettu tee onkin sitten täyttä tavaraa, mineraalipitoisuudeltaan omaa luokkaansa. Makukin on mainio.

Ja miten nämä teemietteeni liittyvät kirjoittamiseen? Oletteko kuulleet teeterapiasta (jep, moninaiset asiat ovat tänä päivänä liitettävissä terapiaan ja hoitoon)? Teehetki on sellainen seremonia, joka on tutkimuksissa havaittu hyväksi esimerkiksi masennuksen hoidossa. Teehetkessä keskitytään nimensä mukaisestikin hetkeen, siihen miltä juoma tuntuu ja maistuu, ja että nyt ollaan yhdessä. Mitään muuta ei ole. 

Tämän ohessa omat vaikutuksensa vihreän teen nauttimisesta saadaan L-teaniinista: kyseessä on aminohappo, (eikä sitä pidä sekoittaa teiiniin, joka on teen kofeiini), joka antaa vihreälle teelle sen tyypillisen maun. L-teaniinin on todettu edistävän rentoutumista aiheuttamatta väsymystä. Omasta puolestani allekirjoitan tämän päivittäin.

Vihreä tee on parhaiten tutkittuja luonnontuotteita, se on terveysvaikutteinen elintarvike, ja kasvin (ja luonnollisestikin vihreän teen) vaikutukset perustuvat etenkin tähän L-teaniiniin: se aktivoi keskushermoston toimintaa. Hyvällä syyllä tätä L-taeaniinia voidaan kutsua "teen sieluksi".

Teaniinin määrä vaihtelee eri lajikkeissa. Etenkin vihreässä teessä teaniini ja tiamiini (B1-vitamiini) muodostavat ihanteellisen yhdistelmän. Teaniini stimuloi  keskushermostoa ja samaan aikaan tiamiini rauhoittaa.

Ja vielä lopuksi: teen maku ja tuoksu herättävät muistoja. Seuraava sitaatti on kirjastani Vihreä tee (Atena 2007): "Hajuaisti on voimakkaimpia aistejamme. Monenlaiset tuoksut saattavat palauttaa mieleen jo unohtuneita tapahtumia kaukaa menneisyydestä. Tuoksut synnyttävät myös erilaisia tunnetiloja." "Haistaminen fysiologisena tapahtumana liittyy läheisesti tunne-elämään, sillä muistamisen ja haistamisen alueet aivoissa sijaitsevat lähellä toisiaan." 

Hmm. Entäpä jos yhdistäisi hyvän tuoksun tai makuelämyksen opiskeluun tai muuhun muistamiseen liittyvään aktiviteettiin.....Seuraavalla kirjallisuusterapiakurssilla aion ottaa tämän superjuoman mukaan omaksi ohjelmanumerokseen.