Tänään se sielu sitten repesi auki, luettavaksi tuosta Morfeuksen koirat -runokokoelmasta. Edellisestä onkin jo tovin aikaa. Eläimet heitetiin meren pohjaan (Mäntykustannus 2010) oli sukellus sekin, mutta tämä menee pimeässä.
Aloitin oikeastaan kokoelman tekemisen siinä vaiheessa toissa syksynä, kun sain päähäni alkaa kirjoittaa säntillisesti uneni ylös. Akateemisuuden nimessä aioin tehdä tutkimusmatkan unen teoreettiseen ja historialliseen taustoitukseen ja samalla nähtyjen ja ylöskirjattujen unieni kautta omaan itseeni.
Niin siinä kävi, että joulukuussa 2011 olinkin jo sopivan väsynyt kirjoittamaan unia enempää muistiin. Kirjoitettuja unia oli 49 ja niiden avaamisessa olisi tarpeeksi töitä. Ja niin käy unien kanssa, että mitä enemmän niihin kiinnittää huomiota sitä enemmän niitä alkaa nähdä ja muistaa.
Viime kesänä kirjoitin artikkelin Koira puhuu varjosta. Se on kirjalllisuusterapeuttinen kurkistus siitä, miten unia voi alkaa päivätajunnasta käsin tutkailla. Ja täytyy myöntää, että monta ihmetyksen aihetta kyllä avautui tuon tarkastelun aikana.
Niin, unet ovat kiehtovia.
Piti jatkaa käsittelyä, sillä tähän unien teoreettiseen ja historialliseen taustoitukseen matkatessani (Jung etunenässä) minun oli pakko alkaa kirjoittaa runoja. Syksyn pimeys on hirvittävä. Se meinaa tehdä hulluksi - ehkä tekeekin. Sitä on yksin, yksin ja yksin.
Sitä kuulee, kuinka moni muukin on yksin, yksin ja yksin.
Hapuilemme pimeässä. Ehkä huudamme apua, seinät kuulevat mutta vaikenevat.
Niin minä kirjoitin kaamosta ulos, sielun synkkää taivalta, kuultuja, kohdattuja tarinoita ja elämänmatkoja - pysähtymisiä, jämähtämisiä ja ennen kaikkea sitä, miten ihminen on hauras.
Nyt valon määrä kasvaa ulkona. Enempää en sano. Lukekaa kirja, kokekaa matka. Morfeuksen huomaan!
Pirjo Suvilehto: Morfeuksen koirat. Kuvat Reijo Kärkkäinen
Pirjo Suvilehto on tutkinut unia ja
unimatkoja analyyttisen psykologian ja jungilaisen individuaation
näkökulmista. Morfeuksen koirat on hänen runoilijan retkensä tähän
maisemaan, pimeään ja avaruudellisiin tiloihin, joissa nurkan takaa
tulee koira, jolla on viesti. Tohtori Morfeus eläimineen voi asua
sinussa ja minussa. Pitäisikö päästää irti – nichts verdrängen?
“Unessa olemme tosia itsellemme. Unessa riisumme kaiken joutavan ja tulemme ihmisiksi taas. Unessa kohtaamme Morfeuksen koirat ja Fobetorin. Unessa tulemme eläimiksi. Morfeuksen koirat johdattaa uneen. Runoilija Pirjo Suvilehto on kirjoittanut pimeästä; runon uneen ja unesta.Taiteilija Reijo Kärkkäisen kuvitus jakaa kirjailijan sielunmaiseman.”
— Jyri-Jussi Rekinen, kriitikko ja kirjallisuudentutkija
Pirjo Suvilehto on työskennellyt toimittajana, kriitikkona ja kirjallisuuden läänintaiteilijana. Hän opettaa Oulun yliopistossa draamaa ja kirjallisuutta ja toimii kouluttajana kirjallisuuden ja kirjoittamisen kentällä. Hän on julkaissut lastenkirjoja, runoteoksia ja tietokirjoja etenkin teestä. Väitöskirjassaan (2008) Suvilehto tutki luovan kirjoittamisen psyykkisiä ulottuvuuksia.
“Unessa olemme tosia itsellemme. Unessa riisumme kaiken joutavan ja tulemme ihmisiksi taas. Unessa kohtaamme Morfeuksen koirat ja Fobetorin. Unessa tulemme eläimiksi. Morfeuksen koirat johdattaa uneen. Runoilija Pirjo Suvilehto on kirjoittanut pimeästä; runon uneen ja unesta.Taiteilija Reijo Kärkkäisen kuvitus jakaa kirjailijan sielunmaiseman.”
— Jyri-Jussi Rekinen, kriitikko ja kirjallisuudentutkija
Pirjo Suvilehto on työskennellyt toimittajana, kriitikkona ja kirjallisuuden läänintaiteilijana. Hän opettaa Oulun yliopistossa draamaa ja kirjallisuutta ja toimii kouluttajana kirjallisuuden ja kirjoittamisen kentällä. Hän on julkaissut lastenkirjoja, runoteoksia ja tietokirjoja etenkin teestä. Väitöskirjassaan (2008) Suvilehto tutki luovan kirjoittamisen psyykkisiä ulottuvuuksia.
- ntamo, 2013
- sivuja 92
