Pasi pesähommissa.
Runo päivässä tekee hyvää. Muutama sivu romaanista mukavasti nollaa päivän askareista. En voisi kuvitella elämää ilman kirjallisuutta. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat minulle elinehto. Tätä intohimon ja pakkomielteen kokemusta on hyvä jakaa kaltaisteni kanssa. Onkin hienoa mennä Helsinkiin Oodiin ja kirjaston Saarikoski-matolle julkistamaan ja juhlistamaan uusinta runoteostani Nukkuu lintujen kanssa (Atrain & Nord 2025) mukavalla runopaneelilla. Kutsuttuina paikalla ovat emerita professori ja runoilija-ystäväni Veli-Matti Värri, kirjallisuuden professori Kuisma Korhonen Oulun yliopistosta, ntamon mainio luotsi, filosofi Jarkko S. Tuusvuori sekä runopaneelin juontajana muusikko ja kirjoittamisen monitoimimies Jyri-Jussi Rekinen. Tunnin mittainen runopaneeli käsittää myös kymmenen minuutin verran akustista musiikkia lyriikan hengessä, espanjan ja englannin kielimaastoista. Caskasissa soittavat minun lisäkseni rakas siskoni, monipuolinen kokenut viulisti Raija Pyykkö, sekä monessa kokoonpanossa kunnostautunut kitaristi Petri Kaasinen.
Pentti Saarikosken runous kuuluu elämässäni samaan kategoriaan kuin vaikkapa Henri Michauxn mainiot proosarunot tai Mirkka Rekolan tiiviit, monitulkintaiset runokuvat. Yritin muistella, minkä runoteoksen olisin lukenut viimeksi. Näin se on: liian nuorena menehtyneen Miki Liukkosen runoteos edesmenneen äitinsä muistoksi puhutteli minua. Ja pian olen istahtamassa siihen sohvan kulmaan, jossa Liukkonen istui vielä jokin aika sitten. Oi ajan kulkua!
Nukkuu lintujen kanssa on kuudes runoteos kaikkien yli neljänkymmenen julkaistun teokseni ja kolmen kirjailijavuosikymmeneni aikana. On kirjoitettava. Sielu pyrkii esiin sanoituksessa.
Yllä oleva öljyvärityö syntyi aikanaa kuolleen linnun muistolle.
