kirjoituksia kirjallisuudesta, taiteista: runot, lastenkirjat, romaanit jne
maanantai 28. tammikuuta 2013
maanantai 21. tammikuuta 2013
Okariinosta löydettyä
Kahdeksan kimuranttia kysymystä
Kuinka runoilijan urasi alkoi?
Olen aina ollut runoilijasielu ja kirjoittanut runoja ja lauluja pienestä pitäen. Tammeen sain runoja kerralla kahden kirjan verran, ja se oli hienoa. Siitä alkoi lastenrunojen julkinen vuo. Aiemmin olin julkaissut kolme runokirjaa, joista teimme bändini kanssa joitakin keikkaprojekteja, muun muassa Runoviikoille.
Miksi kirjoitat lastenrunoja?
Nyt on niiden aika, huomaan. Haluan ilotella ajatuksilla ja etsiä uusia mahdollisuuksia kuvata asioita, tunnelmia ja ilmiöiden syvempiä merkityksiä. Lastenrunous on merkityksellistä ja hauskaa.
Runoni syntyvät sattumalta, vahingossa, harkiten, tarpeesta ja tarpeettomuudestakin. Runo on keino ilmaista tiiviisti jokin elämys tai sisäinen liikahdus. Sen ytimekkyys kiehtoo minua. Runous ja lyriikka termeinä ja pitkältä historialtaan vetoavat tällaiseen sielun esteetikkoon. Runo syntyy myös kuullusta. Oma ehdoton muusani on kuopukseni Pihla, joka on itsekin varsinainen runoilija.
Minun runoraittini on tietenkin mutkikas ja melodinen.
Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?
Se on tasokas, täynnä laatua. Se osuu kohteeseen, herättää oivalluksen, antaa ilonpilkahduksen tai tulee tarpeeseen. Se voi olla hetken tuotos, se ei tyrmää eikä tuomitse lasta, joka sitä kuuntelee. Hyvä lastenruno voi olla vaikka minkälainen.
Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?
Itse pidän ennakkoluulottomuudesta ja naivistisesta otteesta. Vekkuli huumori vetoaa aina. Jos runo saa nauramaan, se on sillä kertaa onnistunut tehtävässään. joskus se koskettaa jotain sanoittamatonta kuulijassa. joskus avaa oven kokonaiseen maisemaan ja tervetulleeseen uuteen tuulahdukseen.
Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?
Ehdottomasti olisin eläin: sellainen joka viihtyy meressä ja aalloissa.
Mielestäni kannattaa lukea: Tykkään brittiläisestä nonsense-runoudesta valtavasti. Tykkään myös Ilpo Tiihosen limerick-hullutteluista. Meillä on paljon mainioita lastenrunoilijoita Suomessa. Tietenkin Kirsi Kunnas pitää mainita.
Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä:
Lapsosen lähellä, Tammi 2010.
Lapsosen loruja, Tammi 2010.
Lapsosen leikit, Tammi 2011. Sisältää vauvateatteria.
Eläinaakkoset, Tammi 2011
Ötökät, Tammi (ilmestyy 2012)
Kukkuluuruu, Wsoy pro (ilmestyy 2012): Runoista ja tehtävistä koottu 3 + puuhakirja
tiistai 15. tammikuuta 2013
Uusinta runokirjaa odotellessa
Kirjoitin tämän "Sigismundini" (Rajalla) samoihn aikoihin, kun kirjoitin väitöskirjaani Lapsen luova kirjoittaminen psyykkisen tulpan avaajana (2008), ja tämä sisäinen vuoropuhelu kaunokirjallisen, ekspressiivisen ja tieteellisen tekstin välillä tuntuu luonnolliselta. Ikään kuin nämä tasapainottaisivat aiheen käsittelyä, prosesseja joita on meneillään. Runous on villitys ja viisauden pesä, jossa lepään.
Runoihin on aina palattava.
Unet
ja sitten tulevat Morfeuksen koirat -- mukana oululaistaustaisen Reijo Kärkkäisen, kanssani yhteisen sielunmaiseman jakamat, grafiikat
Ntamo sai talliinsa Tanssivan Karhun! Ihan mahtava saavutus. Onnitteluni Leeville!
--
Morfeuksen koirat ovat tulollaan.
Ja: Sitä odotellessa hakekaa kirjastosta ja lukekaa Viime yönä Sigismund -kokoelman Morrisonin, Freudin ja muiden kylän miesten inspiroimia episodeja. Ja vielä lisäksi matkaan runokokoelma
Eläimet heitettiin meren pohjaan (Mäntykustannus)
Kirjat ovat lapsia, jotka ovat lähteneet maailmalle.
Runoihin on aina palattava.
Unet
ja sitten tulevat Morfeuksen koirat -- mukana oululaistaustaisen Reijo Kärkkäisen, kanssani yhteisen sielunmaiseman jakamat, grafiikat
Ja tässä maistiaisia matkan alusta:
tästä lähtee tunneli
avaa oven ja imaisee viimeisen
valonkajon sisäänsä
minä olen pimeyden portsari se
sanoo kihnuttaa selkäänsä ovenpieleen ja odottaa
astun lävitse puhkaisen kalvon
pujahdan esiripun raosta enkä tiedä
mitä minusta jää jäljelle
humaus
ja kun tuuli käy hänen lävitseen
katso häntä ei enää ole
hapuilet sokean silmättömänä
pimeässä sumussa udussa
vailla muotoa johon tarttua
rakennan vielä tästä
pimeästä polun sanot kuin
vakuuttaaksesi että
vielä opit lukemaan tuulta
eikä kukaan vastaa
on vain humina joka puhaltaa
tasainen pään jyske
sanot että tarvitset lääkkeen
kipuun ja vettä
mutta sellaista ei tarjota
tämä on sinun tilasi
...ote käsikirjoituksesta...
Ntamo sai talliinsa Tanssivan Karhun! Ihan mahtava saavutus. Onnitteluni Leeville!
--
Morfeuksen koirat ovat tulollaan.
Ja: Sitä odotellessa hakekaa kirjastosta ja lukekaa Viime yönä Sigismund -kokoelman Morrisonin, Freudin ja muiden kylän miesten inspiroimia episodeja. Ja vielä lisäksi matkaan runokokoelma
Eläimet heitettiin meren pohjaan (Mäntykustannus)
Kirjat ovat lapsia, jotka ovat lähteneet maailmalle.
maanantai 14. tammikuuta 2013
Lapsosen lähellä, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa
Lapsosen lähellä, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa
Ja tämä kirja vuodela 2010 oli Rudolf Koivu -finalisti.
Ja tämä kirja vuodela 2010 oli Rudolf Koivu -finalisti.
Suvilehdon Lapsosen loruja, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa
Lapsosen loruja, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa
On erikoista, kuinka kustannusmaailmassa saatetaan sekoittaa tekijät: kirjasto on perinteisesti luokitellut tekijät niin, että kirjailija on ensi ja seuraava on kuvittaja. Tammessa tätä logiikkaa sekoitettiin. Näin myös tämän kirjan kohdalla, samoin oli Eläinaakkosissa. Se on aika hankalaa kirjastohakujen kannalta; minulle sanottiin suoraan, että sen mukaan olen kirjan kuvittaja. Okei, sekin on hienoa! Se vain ei pidä faktisesti paikkaansa.
On erikoista, kuinka kustannusmaailmassa saatetaan sekoittaa tekijät: kirjasto on perinteisesti luokitellut tekijät niin, että kirjailija on ensi ja seuraava on kuvittaja. Tammessa tätä logiikkaa sekoitettiin. Näin myös tämän kirjan kohdalla, samoin oli Eläinaakkosissa. Se on aika hankalaa kirjastohakujen kannalta; minulle sanottiin suoraan, että sen mukaan olen kirjan kuvittaja. Okei, sekin on hienoa! Se vain ei pidä faktisesti paikkaansa.
Anni ja loistokoirat sekä Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsenyys
Sitä on kirjailijana usein kaukana hälystä ja vauhdista, omissa oloissaan, ainakin meikäläinen täällä Tyrnävän maaseudun rauhassa. Tällaiset uudet virtuaalit yhteydet ovat toisinaan elintärkeitä.
Uusin lastenkirjani Anni ja loistokoirat ilmestyi Wsoyn kautta syyskuussa ja 2012 ja tänään kuulin, että minut on valittu Suomen Nuorisokirjailijat ry:n kirjailijaksi. Ihanaa! Kuulun tällaiseen porukkaan nyt virallisesti.
Syksy on pimeä, ja tuona aikana kirjoitin pimeää kirjaa (ehkä se jossain vaiheessa ilmestyy sekin). Nyt tammikuun puolivälissä 2013 olen taas blogissani. Paljon on tapahtunut ja monenlaista. Anni ja loistokoirat oli haave, joka toteutui, lastenkirja tytöstä ja monenlaisista koirahaaveista.
Kirjasta Anni ja loistokoirat. Ihanat kuvat tähänkin kirjaan on tehnyt Karoliina Pertamo.
Lapsena kuljetin naapurin karjalankarhukoiraa. Turre oli ensirakkauteni, ja myöhemmin sain vielä oman Turreni, sekin tuo koiramaailman herrasmies, karhukoira. Näitä sitten piirtelinkin joka paikkaan ja joka välissä.
Piirtäminen vaihtui sittemmin kirjoittamiseksi, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, että Anni ja loistokoirat vaatii jatko-osaa.
Saa nähdä kuinka käy. Kustannusmaailmasta ei koskaan tiedä.
Keikkaa on pukannut lasten pariin mukavasti, ja näiden koiramaisten asioiden tiimoilta. Seuraavaksi menen avaamaan koirista kertovat "museaalisen" näyttelyn Pohjois-Pohjanmaan museoon Ouluun. Kutsuvieraina on kymmenittäin lapsia, ja arvatenkin Annin loistokoirien lisäksi runoilemme ja laulamme koirista. Kitara siis kainaloon 25. tammikuuta. Mahtava keikka-aika aamulla kello 9.30 - ei voi juuri parempaa toivoa.
Haukkua halki historian
19.1. - 10.3.2013
Tuottaja: Satakunnan Museo
Esineistö: Pohjois-Pohjanmaan museo
Tuottaja: Satakunnan Museo
Esineistö: Pohjois-Pohjanmaan museo
Satakunnan Museon tuottamassa Haukkua halki historian -näyttelyssä tutustutaan koiran menneisyyteen, sen tehtäviin ja harrastuksiin
kivikaudelta nykypäivään.
Koira
on näkyvä osa nykypäivän elämää ja yhteiskuntaa. Jokainen meistä tuntee
jonkun henkilön, joka omistaa koiran. Suomessa onkin nykyisin noin 550
000
koiraa ja koko maailmassa yli 150 miljoonaa.
Koiralla
on takanaan pitkä historia. Se erosi sudesta noin 135 000 vuotta sitten
ja on vanhin ja nykyisin suosituin kotieläimemme. Suomeen koira
kulkeutui
noin 10 000 vuotta sitten maan ensimmäisten asukkaiden mukana.
Näyttelyn
kutsuvierasavajaiset pidetään museolla perjantaina 25.1. klo 9.30.
Avajaisvieraiksi saapuu noin 50 lasta Kaukovainion päiväkodista, joka
on kummipäiväkotini tänä keväänä.
Tilaisuuden avaajana toimii kirjailija Pirjo Suvilehto, jonka lastenkirja Anni ja loistokoirat
ilmestyi viime syksynä. Ohjelmassa
on kirjan katsomista pover point-muodossa, koiramaisia lauluja ja
runoja. Mehu- ja keksitarjoilu. Lapset saavat näyttelystä muistokseen
koiramaisen rintanapin.
Tilaisuuteen kutsutaan myös tiedotusvälineiden edustajia.
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin!
Ystävällisesti,
Arja
Arja Keskitalo
museolehtori
+358 (0) 44 7037159
Pohjois-Pohjanmaan museo
Ainolan puisto, Oulu
Ainolan puisto, Oulu
email. arja.h.keskitalo (at) ouka.fi
Postiosoite:
PL 26, 90015 Oulun kaupunki
PL 26, 90015 Oulun kaupunki
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)