Esikoislevystä ensimmäinen englanninkielinen kritiikki

On laitettava tekstiä rakkaan poikani  

Ukri "Uge" Suvilehdon 

  

vastikää ilmestyneestä  

Syövereistä -EP:stä (2013) 

http://www.youtube.com/watch?v=99JwtFyHvbk

Olen kuunnellut Syövereistä-levyn kolme kappaletta useaan kertaan, ja joka kerta kuunnellessa on kuin katselisin elokuvaa. Musiikki luo välähdyksiä ihmismielen syvistä, tunnistamattomista ja näkymättömistä juonteista. Välähdykset myös liikuttavat minua voimakkaastikin tunnetasolla. Etenkin kolmas kappale ja sanat "minne mennä voin...", miten vocalsit luovat omaa karua kieltään; yhtäaikaisesti herkkää ja paljaaksi riisuttua - melkein kuin tekstissä ryömittäisiin sentti kerrallaan elämää eteenpäin. 

Taide puhuu omaa erityistä kieltään, ja etenkin musiikki ja runous soittavat ihmismielen sisällä kieliä, joihin järjellä ja analyyttisella järjen äänellä ei ylletä. Puhutteleva taide syntyy siitä, että mukana on rehellistä tekemisen vimmaa, kertyneitä kokemuksia ja tunteita, jotka purkitetaan näkyviksi ja kuultaviksi, universaaleiksi kokemuspinnoiksi. Näihin kuulija tarrautuu ja tunnistaa niissä jotain tuttua, yleismaailmallistakin ja ennen kaikkea omaa itseään. 

Alla oleva englanninkielellä kirjoitettu review Ukrin levystä on ensimmäinen ja tervetullut. Tähän levyyn tekijä on panostanut paljon, ja ensimmäinen kriitikko on sen nyt tuonut julki.
Tekoprosessin aikana artisti joutuu ajattelemaan ja huomioimaan paljon, etenkin kun kyseessä on soololevy, jossa tekijä hallinnoi yksin kaikkea aina sanoituksia, soitinosuuksia, sovituksia,  orkestraatioita ja sävellyksiä myöten. Piste i:n päällä oli levyn kansi, joka on tilaustyö ja varta vasten tätä levyä ajatellen.
 

Olen erityisen iloinen tästä Sorrow Eternalin kriitikon kirjoituksesta ja toivotan samalla menestystä EP:lle. Levy on vastikää pääsetty maailmalle ja nyt se etsii kontaktejaan ja kuulijoitaan kuin lapsi, joka on kotoaan lähtenyt kokeilemaan omia siipiään.

Lukekaa alla oleva teksyi ja KUUNNELKAA yhdeksäntoistavuotiaan muusikon soololevyä.

Ja kiinnostuneille vinkiksi: Jalometallissa kuullaan Ukrin Vermivore-bändiä.  

Making a metal album with the help of specialized musicians is hard enough. Doing it by yourself, with your hands on every instrument, in every track, and every second is sometimes unthinkable. But much like the works of Appalachian Winter, Sam Locke, and Nimbatus, there is wisdom in the logic of the one man band. Finnish instrumental wizard Ukri ''Uge'' Suvilehto has worked tirelessly to join the new wave of solo powers. And with his debut EP, one that will have to tide us over until his first full length later this year, he reminds us that while the challenges of doing it yourself are many, the rewards are equal or greater. On "Syövereistä," he lets you take a short peek into his mind, and leaves you thinking that this might be the start of something big.

There is always something to be said for an understated, ominous opening, like the one you'll find on "Tajunnan tyhjyydessä." Even the most slight symphonic touch can build a mood, one that can evoke the full range of emotion. But it is in the first seconds that the hair on your arms will stand, only to be ripped off one by one in the tidal wave of double kicks and screams that follows. His vocal delivery, particularly in the more guttural sense, is impeccable. Backed by a bass heavy mix of guitar riffs and pounding drums, there is a sense of imminent evil. But it is the way he transitions from these massive exercises in chugging and brutality into the sweeping melodic passages that makes this track more impressive. With that said, the slightly off the wall instrumentation of "On vain syövereissä hukkunut todellisuus" would no longer be a surprise. The combination of sounds and instruments in the intro alone would make many a metal fan scratch their head in confusion. The fact that it works, and works well I might add, is even more puzzling. Not one to rely on gimmicks and chicanery, he gives you movement after movement of pummeling death metal efficiency without telegraphing his next move.

Read that last sentence again. Even when you think you have witnessed the complete spectrum of talent at play, "Haudattua eloa etsien" changes it once again. Beginning with a swirling acoustic passage, you are transported into a different realm of sound. Clean, crisp and airy, the guitar work is unlike anything the album had displayed to this point. And while it doesn't last long enough to disturb the flow of the music, it does set the table perfectly for a nearly flawless folk metal-esque gallop. Keyboards and string arrangements are all the more important here, adding a tremendous depth to the mix, along with the most refreshing bit of whimsy. Lest we forget, this is a melodic death inspired album, and it reminds us of this time and time again, with some distorted chugging in what could be called a breakdown. But this isn't mindless brutality, but focused aggression.

We've all heard an egotistical singer or guitarist levy the great one liner, "I AM the band." But for Suvilehto, he can make that proclamation with pride. The work he has poured into this EP has not fallen on deaf ears. Each separate piece is worthy of praise; from the precision of the drums, to the songwriting, he has done it all to the highest standard. For a showcase EP like this one, it is important to leave the listener with something to hold on to. You've been given a taste of not only his talent, but where he can go from here. And if these three tracks are any indication is to where this journey will lead us in the future, it's safe to say there will be quite the crowd anticipating the conclusion. The successes on "Syövereistä" can speak for themselves, as they give rise, once again, to the power of one.

8/10

Bandcamp - http://suvilehto.bandcamp.com/
Facebook - http://www.facebook.com/SuvilehtoOfficial

Morfeuksen huomaan

 Tänään se sielu sitten repesi auki, luettavaksi tuosta Morfeuksen koirat -runokokoelmasta. Edellisestä onkin jo tovin aikaa. Eläimet heitetiin meren pohjaan (Mäntykustannus 2010) oli sukellus sekin, mutta tämä menee pimeässä. 
Aloitin oikeastaan kokoelman tekemisen siinä vaiheessa toissa syksynä, kun sain päähäni alkaa kirjoittaa säntillisesti uneni ylös. Akateemisuuden nimessä aioin tehdä tutkimusmatkan unen teoreettiseen ja historialliseen taustoitukseen ja samalla nähtyjen ja ylöskirjattujen unieni kautta omaan itseeni. 

Niin siinä kävi, että joulukuussa 2011 olinkin jo sopivan väsynyt kirjoittamaan unia enempää muistiin. Kirjoitettuja unia oli 49 ja niiden avaamisessa olisi tarpeeksi töitä. Ja niin käy unien kanssa, että mitä enemmän niihin kiinnittää huomiota sitä enemmän niitä alkaa nähdä ja muistaa.

Viime kesänä kirjoitin artikkelin Koira puhuu varjosta. Se on kirjalllisuusterapeuttinen kurkistus siitä, miten unia voi alkaa päivätajunnasta käsin tutkailla. Ja täytyy myöntää, että monta ihmetyksen aihetta kyllä avautui tuon tarkastelun aikana. 

Niin, unet ovat kiehtovia.

Piti jatkaa käsittelyä, sillä tähän unien teoreettiseen ja historialliseen taustoitukseen matkatessani (Jung etunenässä) minun oli pakko alkaa kirjoittaa runoja. Syksyn pimeys on hirvittävä. Se meinaa tehdä hulluksi - ehkä tekeekin. Sitä on yksin, yksin ja yksin.
Sitä kuulee, kuinka moni muukin on yksin, yksin ja yksin.

Hapuilemme pimeässä. Ehkä huudamme apua, seinät kuulevat mutta vaikenevat. 

Niin minä kirjoitin kaamosta ulos, sielun synkkää taivalta, kuultuja, kohdattuja tarinoita ja elämänmatkoja - pysähtymisiä, jämähtämisiä ja ennen kaikkea sitä, miten ihminen on hauras. 

Nyt valon määrä kasvaa ulkona. Enempää en sano. Lukekaa kirja, kokekaa matka. Morfeuksen huomaan!

Pirjo Suvilehto: Morfeuksen koirat. Kuvat Reijo Kärkkäinen

 

Pirjo Suvilehto on tutkinut unia ja unimatkoja analyyttisen psykologian ja jungilaisen individuaation näkökulmista. Morfeuksen koirat on hänen runoilijan retkensä tähän maisemaan, pimeään ja avaruudellisiin tiloihin, joissa nurkan takaa tulee koira, jolla on viesti. Tohtori Morfeus eläimineen voi asua sinussa ja minussa. Pitäisikö päästää irti – nichts verdrängen? 

“Unessa olemme tosia itsellemme. Unessa riisumme kaiken joutavan ja tulemme ihmisiksi taas. Unessa kohtaamme Morfeuksen koirat ja Fobetorin. Unessa tulemme eläimiksi. Morfeuksen koirat johdattaa uneen. Runoilija Pirjo Suvilehto on kirjoittanut pimeästä; runon uneen ja unesta.Taiteilija Reijo Kärkkäisen kuvitus jakaa kirjailijan sielunmaiseman.”

 — Jyri-Jussi Rekinen, kriitikko ja kirjallisuudentutkija

Pirjo Suvilehto on työskennellyt toimittajana, kriitikkona ja kirjallisuuden läänintaiteilijana. Hän opettaa Oulun yliopistossa draamaa ja kirjallisuutta ja toimii kouluttajana kirjallisuuden ja kirjoittamisen kentällä. Hän on julkaissut lastenkirjoja, runoteoksia ja tietokirjoja etenkin teestä. Väitöskirjassaan (2008) Suvilehto tutki luovan kirjoittamisen psyykkisiä ulottuvuuksia.

ntamo, 2013 

sivuja 92

Taiteilija Reijo Kärkkäisen grafiikkaa Morfeuksen koiriin

männyt

massiivinen hiekkadyyni keskellä metsää

aalto liikahtaa, vaihtaa asentoa

Fobetor veljineen kummun harjalla reidet harassa:

haluatko viettää yösi tornissa? se on täynnä koiria ne raivoavat haukkuvat ja ulvovat kaiken aikaa

minäkö pelkäisin koiria

astut sisään

ne heiluttavat häntiään kaivat repusta purtavaa ja taputat koiran selkää

hyvä poju istu ja kerro mikä saa sinut raivoon

lumotut tornin vartijat ja aarre (se on niistä yksitoikkoisen turhauttavaa) saa ne varuilleen

eivätkä rauhoitu ennen kuin roina raahataan ja nostetaan päivänvaloon

sitten tulevat linnut korvaan kuiskatut menetelmät ja todennäköisyydet onnistua

lopullisen tulevan kertovat sammakot ja asiat alkavat edetä suunnitelmien mukaan

raivoavat koirat katoavat niin pian kuin salat nostetaan esiin

tornia kiertävän vallihaudan vesi alkaa kirkastua

mutta siinä vaiheessa et enää ole tässä maisemassa

PROLOGUE

What are you doing in my desert? I think you´ve come to a wrong place.

Okariinosta löydettyä

Kahdeksan kimuranttia kysymystä

Kuinka runoilijan urasi alkoi?
Olen aina ollut runoilijasielu ja kirjoittanut runoja ja lauluja pienestä pitäen. Tammeen sain runoja kerralla kahden kirjan verran, ja se oli hienoa. Siitä alkoi lastenrunojen julkinen vuo. Aiemmin olin julkaissut kolme runokirjaa, joista teimme bändini kanssa joitakin keikkaprojekteja, muun muassa Runoviikoille.
Miksi kirjoitat lastenrunoja?
Nyt on niiden aika, huomaan. Haluan ilotella ajatuksilla ja etsiä uusia mahdollisuuksia kuvata asioita, tunnelmia ja ilmiöiden syvempiä merkityksiä. Lastenrunous on merkityksellistä ja hauskaa.
Runoni syntyvät sattumalta, vahingossa, harkiten, tarpeesta ja tarpeettomuudestakin. Runo on keino ilmaista tiiviisti jokin elämys tai sisäinen liikahdus. Sen ytimekkyys kiehtoo minua. Runous ja lyriikka termeinä ja pitkältä historialtaan vetoavat tällaiseen sielun esteetikkoon. Runo syntyy myös kuullusta. Oma ehdoton muusani on kuopukseni Pihla, joka on itsekin varsinainen runoilija.
Minun runoraittini on tietenkin mutkikas ja melodinen.
Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?
Se on tasokas, täynnä laatua. Se osuu kohteeseen, herättää oivalluksen, antaa ilonpilkahduksen tai tulee tarpeeseen. Se voi olla hetken tuotos, se ei tyrmää eikä tuomitse lasta, joka sitä kuuntelee. Hyvä lastenruno voi olla vaikka minkälainen.
Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?
Itse pidän ennakkoluulottomuudesta ja naivistisesta otteesta. Vekkuli huumori vetoaa aina. Jos runo saa nauramaan, se on sillä kertaa onnistunut tehtävässään. joskus se koskettaa jotain sanoittamatonta kuulijassa. joskus avaa oven kokonaiseen maisemaan ja tervetulleeseen uuteen tuulahdukseen.
Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?
Ehdottomasti olisin eläin: sellainen joka viihtyy meressä ja aalloissa.
Mielestäni kannattaa lukea: Tykkään brittiläisestä nonsense-runoudesta valtavasti. Tykkään myös Ilpo Tiihosen limerick-hullutteluista. Meillä on paljon mainioita lastenrunoilijoita Suomessa. Tietenkin Kirsi Kunnas pitää mainita.
Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä:
Lapsosen lähellä, Tammi 2010.
Lapsosen loruja, Tammi 2010.
Lapsosen leikit, Tammi 2011. Sisältää vauvateatteria.
Eläinaakkoset, Tammi 2011
Ötökät, Tammi (ilmestyy 2012)
Kukkuluuruu, Wsoy pro (ilmestyy 2012): Runoista ja tehtävistä koottu 3 + puuhakirja

Uusinta runokirjaa odotellessa

Kirjoitin tämän "Sigismundini" (Rajalla) samoihn aikoihin, kun kirjoitin väitöskirjaani Lapsen luova kirjoittaminen psyykkisen tulpan avaajana (2008), ja tämä sisäinen vuoropuhelu kaunokirjallisen, ekspressiivisen ja tieteellisen tekstin välillä tuntuu luonnolliselta. Ikään kuin nämä tasapainottaisivat aiheen käsittelyä, prosesseja joita on meneillään. Runous on villitys ja viisauden pesä, jossa lepään. 

Runoihin on aina palattava.

Unet 
ja sitten tulevat Morfeuksen koirat -- mukana oululaistaustaisen Reijo Kärkkäisen, kanssani yhteisen sielunmaiseman jakamat, grafiikat

Ja tässä maistiaisia matkan alusta:

tästä lähtee tunneli

avaa oven ja imaisee viimeisen valonkajon sisäänsä

minä olen pimeyden portsari se sanoo kihnuttaa selkäänsä ovenpieleen ja odottaa

astun lävitse puhkaisen kalvon pujahdan esiripun raosta enkä tiedä

mitä minusta jää jäljelle

humaus

ja kun tuuli käy hänen lävitseen katso häntä ei enää ole

hapuilet sokean silmättömänä pimeässä sumussa udussa

vailla muotoa johon tarttua

rakennan vielä tästä

pimeästä polun sanot kuin vakuuttaaksesi että

vielä opit lukemaan tuulta

eikä kukaan vastaa

on vain humina joka puhaltaa

tasainen pään jyske

sanot että tarvitset lääkkeen kipuun ja vettä

mutta sellaista ei tarjota

tämä on sinun tilasi

...ote käsikirjoituksesta...

 
Ntamo sai talliinsa Tanssivan Karhun! Ihan mahtava saavutus. Onnitteluni Leeville!

--

 Morfeuksen koirat ovat tulollaan.

Ja: Sitä odotellessa hakekaa kirjastosta ja lukekaa Viime yönä Sigismund -kokoelman Morrisonin, Freudin ja muiden kylän miesten inspiroimia episodeja. Ja vielä lisäksi matkaan runokokoelma
Eläimet heitettiin meren pohjaan (Mäntykustannus)

Kirjat ovat lapsia, jotka ovat lähteneet maailmalle.

Lapsosen lähellä, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa

Lapsosen lähellä, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa
Ja tämä kirja vuodela 2010 oli Rudolf Koivu -finalisti.

Lapsosen leikit, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa

Lapsosen leikit, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa

Suvilehdon Lapsosen loruja, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa

Lapsosen loruja, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa
On erikoista, kuinka kustannusmaailmassa saatetaan sekoittaa tekijät: kirjasto on perinteisesti luokitellut tekijät niin, että kirjailija on ensi ja seuraava on kuvittaja. Tammessa tätä logiikkaa sekoitettiin. Näin myös tämän kirjan kohdalla, samoin oli Eläinaakkosissa. Se on aika hankalaa kirjastohakujen kannalta; minulle sanottiin suoraan, että sen mukaan olen kirjan kuvittaja. Okei, sekin on hienoa! Se vain ei pidä faktisesti paikkaansa.

Syli-sarjasta uusin vauvoille ja pienokaisille kohdennettu Ötökkäloruja, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa

Ötökkäloruja, pahvikirja | Oppi&ilo-verkkokauppa

Eläinaakkoset on yksi suosikeistani | Oppi&ilo-verkkokauppa

Eläinaakkoset | Oppi&ilo-verkkokauppa

Poimintoja kirjoittamistani lastenkirjoista Kukkuluuruu -puuhakirja | Oppi&ilo-verkkokauppa

Kukkuluuruu -puuhakirja | Oppi&ilo-verkkokauppa

Anni ja loistokoirat sekä Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsenyys

Sitä on kirjailijana usein kaukana hälystä ja vauhdista, omissa oloissaan, ainakin meikäläinen täällä Tyrnävän maaseudun rauhassa. Tällaiset uudet virtuaalit yhteydet ovat toisinaan elintärkeitä.

Uusin lastenkirjani Anni ja loistokoirat ilmestyi Wsoyn kautta syyskuussa ja 2012 ja tänään kuulin, että minut on valittu Suomen Nuorisokirjailijat ry:n kirjailijaksi. Ihanaa! Kuulun tällaiseen porukkaan nyt virallisesti. 

 Syksy on pimeä, ja tuona aikana kirjoitin pimeää kirjaa (ehkä se jossain vaiheessa ilmestyy sekin). Nyt tammikuun puolivälissä 2013 olen taas blogissani. Paljon on tapahtunut ja monenlaista. Anni ja loistokoirat oli haave, joka toteutui, lastenkirja tytöstä ja monenlaisista koirahaaveista.

 Kirjasta Anni ja loistokoirat. Ihanat kuvat tähänkin kirjaan on tehnyt Karoliina Pertamo.

Lapsena kuljetin naapurin karjalankarhukoiraa. Turre oli ensirakkauteni, ja myöhemmin sain vielä oman Turreni, sekin tuo koiramaailman herrasmies, karhukoira. Näitä sitten piirtelinkin joka paikkaan ja joka välissä. 
Piirtäminen vaihtui sittemmin kirjoittamiseksi, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, että Anni ja loistokoirat vaatii jatko-osaa. 
Saa nähdä kuinka käy. Kustannusmaailmasta ei koskaan tiedä.

Keikkaa on pukannut lasten pariin mukavasti, ja näiden koiramaisten asioiden tiimoilta. Seuraavaksi menen avaamaan koirista kertovat "museaalisen" näyttelyn Pohjois-Pohjanmaan museoon Ouluun. Kutsuvieraina on kymmenittäin lapsia, ja arvatenkin Annin loistokoirien lisäksi runoilemme ja laulamme koirista. Kitara siis kainaloon 25. tammikuuta. Mahtava keikka-aika aamulla kello 9.30 - ei voi juuri parempaa toivoa.

Haukkua halki historian

19.1. - 10.3.2013
Tuottaja: Satakunnan Museo
Esineistö: Pohjois-Pohjanmaan museo

Satakunnan Museon tuottamassa Haukkua halki historian -näyttelyssä tutustutaan koiran menneisyyteen, sen tehtäviin ja harrastuksiin kivikaudelta nykypäivään.

Koira on näkyvä osa nykypäivän elämää ja yhteiskuntaa. Jokainen meistä tuntee jonkun henkilön, joka omistaa koiran. Suomessa onkin nykyisin noin 550 000 koiraa ja koko maailmassa yli 150 miljoonaa.

Koiralla on takanaan pitkä historia. Se erosi sudesta noin 135 000 vuotta sitten ja on vanhin ja nykyisin suosituin kotieläimemme. Suomeen koira kulkeutui noin 10 000 vuotta sitten maan ensimmäisten asukkaiden mukana.

Näyttelyn kutsuvierasavajaiset pidetään museolla perjantaina 25.1. klo 9.30. Avajaisvieraiksi saapuu noin 50 lasta Kaukovainion päiväkodista, joka on kummipäiväkotini tänä keväänä.

Tilaisuuden avaajana toimii kirjailija Pirjo Suvilehto, jonka lastenkirja Anni ja loistokoirat ilmestyi viime syksynä. Ohjelmassa on kirjan katsomista pover point-muodossa, koiramaisia lauluja ja runoja. Mehu- ja keksitarjoilu. Lapset saavat näyttelystä muistokseen koiramaisen rintanapin.

Tilaisuuteen kutsutaan myös tiedotusvälineiden edustajia.

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin!

Ystävällisesti,

Arja

Arja Keskitalo

museolehtori

+358 (0) 44 7037159

Pohjois-Pohjanmaan museo
Ainolan puisto,  Oulu

email. arja.h.keskitalo (at) ouka.fi

Postiosoite:
PL 26, 90015 Oulun kaupunki